Tänään tapahtui hyviä ja pahoja. Ensin hyvät. Kävin Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla katsomassa Marjane Satrapin sarjakuvaan perustuvan elokuvan Persepolis. Pysähdyttävän hyvä, ehkä vielä parempi kuin alkuperäinen sarjakuva.
Ja sitten kiiri korviin tieto, että runoilija Väinö Kirstinä on kuollut. Kirstinän teksteistä opin, että runoudessa saa tehdä mitä tahansa. Tai oikeastaan pitää tehdä. Siis ihan mitä tahansa. Yhteys edelliseen on selvä, rakkauteen ja anarkiaan. Kirstinää voi kuunnella Ylen elävässä arkistossa.
Sanat ovat luoteja, sanoi Napoleon. Vai siemeniä? Rypälepommeja? (Väinö Kirstinä: Yötä, päivää. Tammi 1986.)
2 Comments
Nonni… lue uusi Optio !
Jeppis arvio Luokkakouksesta Kauppalehti Optiossa (16/2007). Markus Nummen Balladistakin olemme arvostelija Tommi Aition kanssa samaa mieltä.