To 8 Hel 2007
Kirjailija Juha Seppälä on ollut blogissaan huolissaan teatterin tasosta. Hömpänpömpäksi rappeutuneesta taidemuodosta hän nostaa esimerkiksi Rauman teatterin, joka yhdistää tulevassa musikaalissaan jääkiekkoilun ja teatterin. Vaihtopenkki-musikaali kertoo raumalaisesta lätkästä 1980- ja 1990-luvuilla. Tätä ennen Rauman ”teatteri” on rykäissyt Danny-musikaalin. Hiljaiseksi pistää.
Helsingistä katsottuna teatterin tila näyttää hivenen erilaiselta. Itse melkein ahdistun kun selaan pääkaupunkiseudun kultuurikalenteri Väliverhoa. Miten ihmeessä ehdin katsomaan näistä edes parhaat? Hädin & tuskin kerkiän jokus kotikorttelini näyttämömenoa ihmettelemään, mainioon Kokoteatteriin. Ainakin sivusilmien katsoen myös Tampereen ja Turun teattereissa tapahtuu vaikka mitä.
Loppupeleissä kyse on aluepolitiikasta. Niin kauan kuin suomalaiset on ripoteltu asumaan pitkin metsiä pysymme kulttuurisena kehitysmaana. Kaikki huomion arvoinen inhimillinen toiminta syntyy siellä missä iso joukko ihmisiä pähisee yhdessä. Ihmisen paikka on toisten ihmisten luona, kaupungeissa. Parasta mitä Suomelle voisi tapahtua olisi se, että ihmiset muuttaisivat pariinkymmeneen suurimpaan asutuskeskukseen. Mitä olisikaan Joensuun, Porin (Seppälän kotikaupunki) tai Rovaniemen kulttuurielämä jos ne tuplaisivat väkimääränsä?
Toivottomalta vaikuttaa. Puoluerajat ylittävän konsensuksen mukaan Suomi on aivan pakko pitää kokonaan asuttuna. Julkista rahaa mätetään elinkelvottomien seutujen tekohengitykseen tolkuttomia määriä. Taustalla vaikuttaa yhteen jos toiseenkin suomalaiseen aivopesty ajatus, jonka mukaan hyvä ihmiselämä on maaviljeliyden simulointia, metsän keskelle pystytetyssä omakotitalossa kökkimistä. Lienee turha edes mainita tämän elämäntavan ekologisesta katastrofaalisuudesta ja kaikkein surullisinta se on näiden ihmisten itsensä kannalta.
9. helmikuuta 2007 kello 1.19
Mitä nöyrimmin: höpö höpö.
Kulttuurin runsauden/rikkauden kytkeminen asukaslukuun on vähintäänkin kyseenalaista. Yritin googletella vanhojen kulttuurikaupunkien asukaslukuja, esim. antiikin Ateena, romantikkojen Jena jne, mutten löytänyt; arvannet kuitenkin mitä haen.
”Ongelma” on kulttuuripolitiikassa eikä asukasluvuissa. Ongelma on myös ohuessa kaupunkikulttuurissa mikä liittyy lähihistoriaan. Myös kaupunkien rakenteellisella kehittämisellä (amerikkalainen autoistettu pendelöintipaikka vai eurooppalainen tiheään asuttu kävelykeskusta) on merkityksensä.
Edelleen yliopistojen ja muiden koulujen merkitystä ei voi vähätellä.
Koko itäisessä Euroopassa on, kiitos EU:n, tapahtumassa raju maaseudun rakennemuutos, millä tarkoitan kymmenen pienviljelijän korvaamisella yhdellä tehoviljelmällä. Työtönten luvutoin joukko. Seuraako siitä vilkasta kulttuurikaupunkielämää - enpä nyt usko.
Muistutan vielä, että harvaan asuttu, tehoviljelty maaseutu on pahempi ekokatastrofi kuin harvaan asuttu ja pien(luomu)viljelty. Jos jostakin reilusta luomukaupasta tosissaan joskus halutaan puhua, ei se minusta merkitse muuta kuin paluuta pienviljelyyn. Esimerkiksi Itämeren paskantaa juuri tehomaatalous. Ja kuljetukset! Utsjokilaisen maitotilan maito käy Oulussa meijerissä ja tulee sitten takaisin purkissa Utsjoelle. Itäsuomalainen karja syö länsisuomalaista rehua. Ja punatukkaiset lukiolaistytöt syö brasilialaisia kasviksia. Mutta ei nyt niihin.
Energian siirtäminen ja pendelöinti ovat toinen juttu. Julkinen liikenne on kummasti toiminut ennen myös maaseudulla, enää ei. Toiseksi syrjäseutujen asutusta voisi kehittää energiaomavaraisempaan suuntaan; ainakin rakennusten lämmityksen osalta tämä on mahdollista.
Olemme varmasti samaa mieltä siitä, että mielipuolisin mahdollinen järjestely on tuollainen jenkkityylinen työpaikkapikkukaupunki, jonka keskusta tyhjenee illaksi kun asukkaat ajavat kukin omalla autollaan 30 kilometrin päähän v.2005 mäntykankaalle rakennettuun omakotitaloonsa. Siis tämä Mattivanhasmalli, jota vastaan kirjoituksesi terävin kärki kai kohdistuu. Mutta kulttuurin sotkeminen siihen on mielestäni vähän, noh, huojuvaa.
Maaseudulle haikailu ei johdu rakenteellisesta kusetuksesta, vaan siitä, että merkittävä osa ihmisistä on kasvanut jonkinlaisessa pusikossa ja on kokenut sen miellyttävämmäksi elinympäristöksi kuin esim. Korson. Maalaiset eivät koskaan muuta pusikoistaan kaupunkien keskustoihin kirjoittamaan runoja vaan lähiöön, voimaan erittäin huonosti. Mutta oli miten oli, minusta kaikin puolin on huonompi koska paluuta hevosten ja kaalimaiden aikaan ei näytä olevan.
Kiitoksia virikkeellisestä kirjoituksesta. Pituudessaan vastineeni tuskin joutuu häpeämään.
9. helmikuuta 2007 kello 13.41
Kyllähän suuntaus on sellainen että maaseudulla väki pakkautuu maakuntakeskuksiin. Kun niistä vain saataisiin eläviä kaupunkeja eikä nukkumalähiöiden ympäröimiä kuolleita pisteitä.
9. helmikuuta 2007 kello 13.51
Tuossa muuten Rovaniemen, Joensuun ja Porin teatteritarjontaa - paljon viihdehömppää, mutta muutama kiinnostavakin esitys voi löytyä.
http://www.rovaniementeatteri.com/index.php?link=ohjelmisto
http://kaupunginteatteri.jns.fi/ohjelmisto.php
http://www.pori.fi/teatteri/ohjelmisto.htm
9. helmikuuta 2007 kello 15.03
Näin. Hyvä että pakkautuu, ihminen ihmisen kyljessä on oikein & kaunista. Lähiöitä haukutaan usein turhaan. Tutkimusten mukaan niissä asuvat ovat varsin tyytyväisiä ympäristöönsä ja olemiseensa. Parhaimmillaan on sekä viherluontoa lähellä että nopea raideyhteys keskustaan ja silti kaupunkimaista olemisen tapaa: erilaisia ihmisiä yhdessä tohisemassa.
9. helmikuuta 2007 kello 22.16
Suomen kaupungistuminen on seurausta ilmiöstä nimeltä tehomaatalous. Minusta siinä on helvetin vähän kauneutta ja iloa. Tämä nyt menee lähemmäksi Linkolaa kuin päivänpolitiikkaa, mutta perusasiat on pidettävä mielessä.
Tutkimustulokset lähiöiden onnesta kertovat mitä kertovat tutkimustulosten lukijasta riippuen. Kyllä minäkin pidän kaupunkikulttuurista, mutta kaupunkikulttuuri ilman verkostoja on painajainen, se on yksilön tuho; suomalaisessa kaupungissa on, kaupunkikulttuurin nuoruudesta johtuen, hyvin vähän tuollaisia verkostoja. Me, joilla tuollaisia verkostoja on, olemme etuoikeutettuja. Keskimäärin ihmiset lukevat ilmoitustaululta tai lehdestä miten kaupunkilaisen tulee elää. Tämä ahdistus näkyy sellaisessa aivan yksinkertaisessa asiassa, kuin pyykin kuivauksessa. Pyykit kuivataan piilossa katseilta. Kerrostalojen piha-alueet ovat sairaalloisen siistejä, samoin parvekkeet: kukaan ei saa huomata että täällä eletään.
PS. Poliittinen neuvo: Jos halutaan tyhjentää maaseutu, on lakkautettava koulut ja kirjastot. Sitten siellä puskassa ei viihdy itse pentelekään.
10. helmikuuta 2007 kello 1.05
Eikös se Richard Florida jo muistutellut siitä, että kulttuuri kukkii erityisesti suurissa keskuksissa, jotka suosivat moninaisuutta, heterogeenisuutta niin näkemyksissä, etnisyyksissä kuin missä tahansa muissa asioissa.
Liitti yhteen siis kukoistavan (luovan) kulttuurin ja maantieteen.
Eli ei täällä mitään uutta taivaan alla esitetä.
10. helmikuuta 2007 kello 18.41
Näin se on, kulttuuri kukkii siellä missä on isosti erilaisia ihmisiä.
Mutta väittäisin, että Suomessa on hämmentävää varovaisuutta kaupunkien puolustamisessa. Jotenkin on maaseudun etujen häikäilemätön ajaminen paljon luontaisempaa kuin sanoa suoraan ääneen, että maaseutuvaltaisuus ja haja-asutus on este hyvälle ihmiselämälle Suomessa ja myös este koko maan kehittymiselle.
10. helmikuuta 2007 kello 19.27
En tiedä reaalipoliittisista mielipiteistä kovinkaan paljon (minulle ei tule HS:ää, enkä ole eduskunnassa), mutta tuntumani on, että kaupunkielämän nostaminen ihanteeksi on yhtälaista rakennepoliittista populismia kuin maaseudun ihannointi.
Toki arkijärkikin sanoo että moninaisesti virikkeellinen ympäristö on ihmisen luomiskyvyn kannalta inspiroivampaa ilmastoa.
10. helmikuuta 2007 kello 20.56
Floridan ajattelu on myös adoptoitu mainiosti uusliberalismin tarpeisiin. Ei meillä muuten luovuudesta hössötettäisi joka paikassa.
Kepu ei ole ajanut maaseudun asiaa. Vennamo ajoi (hymiö).
Minusta kaupunkeja pitää puolustaa kaupunkeina, ei maaseudun antiteesinä; tarkoitan eurooppalaiseksi mieltämääni ei-autokeskeistä kaupunkirakennetta. Esimerkiksi torinaluspysäköintihössötys mm. Turussa, Kuopiossa, Joensuussa jne. on ajankohtainen autoistumista ajava ilmiö Suomessa, jolla on turmeltu historiallisia paikkoja (mm. puutori Turussa ja Kuopion tori).
Kulttuuri kukkii siellä missä ihmisillä on aikaa ja halua olla tekemisissä toistensa kanssa.
11. helmikuuta 2007 kello 0.33
Niin. olen umpimaalainen, mutta erittäin kulttuuriystävällinen, ja liki ainoa asia, mikä pitää minua tässä pikkukaupungissa nimeltä Helsinki, on nimenomaan se kulttuurin kirjo ja tarjonta. Totuus on se, että töitä saisin muualtakin, jopa etuja, mutta täällä ihmiskeskittymässä on se määrä kulttuuritarjontaa, jota minä kaipaan/tarvitsen.