
Helsingin Sanomat mainostaa uudistumistaan ja kirjoittaa tänään aiheesta Helsingin Sanomat. Kirjaamon mediakritiikkiosasto päätti pikakokouksen jälkeen sanoa sanan eli pari kilpailijastaan.
Todettakoon heti ens’alkuun, että kuulun siihen joukkoon ihmiskunnasta, jonka mielestä Helsingin Sanomat on kokonaisuudessan kohtuullisen hyvä lehti. Mutta mitä on ’hyvyys’? Vertailtakoon.
Suomen toiseksi suurin sanomalehti on Maaseudun Tulevaisuus. Sitten on paljon maakuntalehtiä, kuten Keskisuomalainen. Muutaman numeron selaaminen tekee selväksi, ettei näitä toimiteta pelkästään journalistisin kriteerein, vaan kyseessä ovat yhden poliittisen puolueen propagandaa tööttäävät lehdenkaltaiset valmisteet. Keskisuomalaisen entinen päätoimittaja Erkki Laatikainen vaati jokin aika sitten rikoslakiin pykälää, joka kriminalisoisi kiihottamisen kansanvaltaa vastaan. ”Etelän media” kun oli rohjennut penkoa läpeensä korruptoituneen Keskustapuolueen rahoitustaustoja. Voiko journalisti enää alemmas vajota?
Kulttuuriväki hyperventiloi toistuvasti Hesarin kulttuuritoimituksen tekemisistä ja varsinkin tekemättäjättämisistä. Kehotan vilkuamaan vaihtoehtoja, esimerkiksi Aamulehteä. Matti Apunen -niminen entinen kulttuuritoimittaja on onnistunut tuhoamaan koko lehden, alkaen tietysti kulttuuriosastosta.
Omien ulkomailla-asumisieni perusteella Hesis pärjää ihan kohtuullisesti eurooppalaisessa vertailussa. Se ei ihan yllä Frankfurter Allgemeine Zeitungin tai The Independentin tasolle, mutta samassa sarjassa kisataan. Belgiassa asuu ranskankielisiä suurin ja piirtein saman verran kuin Suomessa suomenkielisiä. Le Soir on kuitenkin vähäinen läpsykkä Hesariin verrattuna.
Surullisinta HS:ssä ovat huuhaajutut, joita löytyy ”Oma elämä” -palstalta, ei sentään horoskooppeja, mutta melkein.