Kirjaamo kelaa Celaa. Nimittäin Camilo José Celaa. Hivenen päkistäen tämä sutjahtaa osaksi kirjoitussarjaa Juristikirjailijat, nuo epäreilusti unhoitetut. Nobelisti nimittäin opiskeli jossain vaiheessa oikeustiedettä, tosin myös lääketiedettä, filosofiaa & muuta yleishumanioraa.
Celan tunnetuin teos lienee esikoinen Pascual Duarten perhe, joka Francolandiassa painettiin salaa autotallissa vuonna 1942. Kirjaamon kouraan tarttui Vuorikadun antikvariaatti Sofiasta Mehiläispesä (La Colmena, Otava 1983, suom. Leila Ponkala). Kolmensadan henkilöhahmon karusellikyyti pyöräyttää lukijan eteen 1940-luvun Madridin kauneudessaan ja kamaluudessaan; fragmentit nivoutuvat hiljakseen kokonaisuudeksi. Sekään ei läpäissyt sensuuria vaan ilmestyi Argentiinassa vuonna 1951. Proosan lisäksi Cela julkaisi matkakirjoja ja, tietysti, runoja.
Väittävät äijän ärsyttäneen kotimaansa pysähtyneistöä minkä kerkisi. Skandaali syntyi mm. slangi- ja törkeyssanakirjasta Diccionario secreto (Salainen sanakirja). Tästä huolimatta Cela nimitettiin Espanjan Akatemian jäseneksi ja markiisiksi. Jonkin aikaa kirjailija toimi myös senaattorina, jolloin hän pääsi jättämään jälkensä Espanjan vuoden 1978 perustuslakiin.
Nobelin antoivat vuonna 1989. Luento täällä, täällä ja täällä.
0 Responses to “Cela”