Ke 9 Huh 2008
Tänään on suomen kielen päivä; Mikael Agricolan kuolinpäivä ja Elias Lönnrotin syntymäpäivä, vai oliko se toisinpäin? Kirjallisessa blogissa pitäisi arvatenkin aiheesta jotain kirjoittaa, mutta nyt ei ole jaksua. Yleensäkään en innostu juhlapäivystämisestä ja siihen liittyvästä keinotekoisesta patsastelusta.
9. huhtikuuta syntyivät myös Maria Jotuni, Teuvo Pakkala ja Charles Baudelaire, mutta ei niistäkään tällä kertaa enempää.
9. huhtikuuta nimittäin syntyi myös Cheeta, 1930-luvun Tarzan-elokuvien sankari. Suureksi ällistyksekseni minulle selvisi juuri, että Cheeta on yhä elossa. Ikää on yli 70-vuotta, mutta yhä vain simpanssi jaksaa jatkaa. Asuu kuulemma Kaliforniassa omassa asunnossaan ja harrastaa pianon soittoa. Voi jehna.
9. huhtikuuta 2008 kello 11.51
Luulisin lukeneeni jostain pari kuukautta sitten, että Cheeta olisi kuollut korkeaan ikäänsä. Vai liekö liioittelua…
9. huhtikuuta 2008 kello 12.14
Voih. Tietääkö joku tarkemmin?
9. huhtikuuta 2008 kello 14.41
Hengissä se kai on. Elämäkertakin on tulossa syksyllä: http://www.harpercollins.co.uk/Content/Title/Default.aspx?id=40849
9. huhtikuuta 2008 kello 16.07
Enpä tiedä, onko Herra Apina vielä hengissä, mutta ainakin häneltä on tulossa ”omaelämäkerta” lokakuussa. Ei tietenkään itsensä kirjoittama, mutta jos se on hyvin tehty, niin voi olla mielenkiintoinen ajankuva 30-40-luvun Hollywoodista ja myöhemmistäkin ajoista.
Ennakkotietojen mukaan Cheetah kertoo suhteestaan John Weissmülleriin, paljastaa yksityiskohtia näyttelijäuraltaan, kertoo taiteestaan ja addiktioistaan (tupakka) jne. Kustantajan linkki:
http://www.harpercollins.co.uk/Content/Title/Default.aspx?id=40849
10. huhtikuuta 2008 kello 10.38
Jeps, kiitos täsmennyksistä. Pääsin laittamaan kommenttinne blogiin hivenen myöhässä kun eilinen iltapäivä ja ilta meni Otavassa. Uusi toimari esiteltiin kirjailijoille, hyvät tarjoilut, nam.
Tuleekohan Cheeta-kirja suomeksi?
10. huhtikuuta 2008 kello 12.36
Agricola tosiaan kuoli 9. huhtikuuta, ja vieläpä arvokasta tehtävää hoitaessaan: kuolema kohtasi paluumatkalla Ruotsin ja Venäjän välisistä rauhanneuvotteluista. Suloista ja kunniakasta on kuolla rauhan puolesta! (Dulce et decorum est pro pacem mori, vai miten se pax nyt taipuukaan?)
10. huhtikuuta 2008 kello 12.43
Vai onko se pro pace, kun pro-prepositio vaatiikin ablatiivin…
10. huhtikuuta 2008 kello 16.39
Sic! Pro pace on oikein.
10. huhtikuuta 2008 kello 16.48
Juu, kyllä pax aina patrian voittaa!
10. huhtikuuta 2008 kello 17.03
Olisi kiva jos kertoisit niistä tarjoiluista lisää.
10. huhtikuuta 2008 kello 18.13
Tjah, normaalit kokkarisyömät & juomat. Tilaisuuden jo päätyttyä talon keittiö vielä helli viimeiseksi jääneitä eri mainioilla uunivoileivillä; ja skumppaa tietty.
10. huhtikuuta 2008 kello 19.40
Kyllä teitä kirjailijoita käy joskus kateeksi. Toivottavasti joit ”skumppaa” tarpeeksi.