Mutta digitalisoituminen on hyvien puoliensa lisäksi mahdollistanut nettipiratismiksi kutsun rikollisuuden eli kulttuurin tekijöiden omaisuuden sosialisoimisen.

Piratismia kyllä voi torjua, keinoja on. Valitettavasti populismiin taipuvaiset poliitikot eri puolueisa eivät halua niitä ottaa käyttöön. Piratismin harrastajia mieliestellään äänten kalastelun toivossa. Siinä ei kulttuurien tekijöiden toimeentulo juuri paina. Etenkin Vihreissä ja Vasemmistoliitossa on paljon ns. kaappipiraatteja, surullista kyllä.

Luin kolumnin ja vain tämä edellinen tuli mieleeni. Ei ole takaisin kääntymistä, tekniika vie mukanaan.

Teatteriin, oopperaan täytyy vielä jaksaa raahautua, muuten voi kotona nauttia kulttuurista ja maksaa netitse mukavasti.

Ei kai tässä mitään keskustelemista enää ole. Tilataan ja maksetaan ja toivotaan, että taiteen tekijät saavat palkkionsa.

Tosiasiassahan Effi on harvinaisen todellinen kansalaisjärjestö, koska sen jäseninä on todellakin yksittäisiä kansalaisia (1700 kpl) ja rahoitus valtaosaltaan jäsenmaksuista. Mitään valtion tukia Effi ei tietääkseni ole toimintaansa saanut. Päinvastoin valtio on yrittänyt (epäonnistuneesti) kerätä omiin taskuihinsa Effin saamat vapaaehtoiset lahjoitukset.

Effi on siis sanan varsinaisessa merkityksessä selvästi perustellummin kansalaisjärjestö kuin – sanokaamme nyt vaikkapa – Suomen PEN ry.

kiitos kirjoituksesta!

Haluaisin nopeasti täsmentää vain tuota hyväntahtoista “toivettani”, kuten sen tässä tulkitsit, vaikka itse ehkä kutsuisin sitä ennemmin “toteamukseksi”, ja syitä miksi koin luonnolliseksi esittää sen juuri sinulle.

Kuten itsekin tekstissäsi totesit, keskustelu tilaisuudessa kiertyi suht tiukasti dekonstruktion käsitteen ympärille, osittain Sergein omien sanojen, osittain Jukan ja yleisön reaktioiden takia. Minua tämä hieman alkoi jo huvittaa hienoisessa liiallisuudessaan, ja aloin ehkä läsnäolosi laukaiseman assosiaation perustalta ajatella taannoista interventiotasi runoilijoiden omista teoria- ja termimieltymyksistä.

Toisaalta keskustelun aikana minulle ilmeni aivan tietty syy olettaa ja ilmaista (kyseessä ei siis ollut, herra paratkoon, minkäännäköinen velvoite!) erittäin todennäköinen & mahdollisesti jo realisoitunut mieltymyksesi Joulupaastoa kohtaan — muutenkin kuin vain hyvän ystävän kirjoittamana kirjana. Tilaisuudessa nimittäin keskusteltiin myös itse Joulupaasto-runoelman luonteesta, sen kerronnallisuudesta, ja siitä kuinka se runoelmana kieltäytyy rakentamasta yhtä staattista kuvaa Leningradin piirityksen kauheuksista, vaan ikään kuin rakentaa hiljaista tarinansa hyrbisen sotapropagandan, ruokakuponkiselostusten ja liturgisen kielen väleissä ja halkeamissa. Ja tässä taas ajatukseni kulkeutuivat kirjoituksiisi runouden kerronnallisista mahdollisuuksista mm. täällä.

PS. & ikään kuin on the record: vähän henk. koht. vierastan ratkaisua mainita allekirjoittanut näin useasti juuri Joulupaaston yhteydessä, kun taas suuren työn tehnyt Jukka ainoastaan suluissa ja Henriikka, niin ikään ison työn tehnyt suomennoksen toimittaja-taittaja sekä kustantajan(/-mon?) de facto et de jure edustaja tässä kirjaprojektissa, jää sitäkin vähemmälle.

Olemme samaa mieltä siitä, ettei toiselta saa ottaa jotain pois. Mutta tässä on kyseessä _kopiointi_, ei ottaminen.

“En todellakaan ymmärrä, miten teoksen julkaiseminen tarkoittaisi samaa kuin sen oikeuksien menettäminen.”
En näin väittänytkään. Sanoin, että julkaistessaan teoksen, taiteilija menettää teoksensa hallinnan. Se ei tietenkään ole sama kuin oikeuksien menettäminen. Jos haluaa pitää tuotoksensa itsellään, voi olla julkaisematta. Elämme digitalisoituneessa maailmassa, eikä kyse ole siitä, onko tuhmaa viedä taiteilijalta hänen taulunsa, vaan siitä, saavatko kaikki katsella niitä kun se kerran on helposti mahdollista ympäri maailmaa. Se, että se on mahdollista, ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikki taulusta kuvan nähneet olisivat potentiaalisia maksavia asiakkaita. Jotkut ovat. Eivät kaikki. Taiteilija on joka tapauksessa tullut tunnetummaksi ja tavoittanut useampia potentiaalisia maksajia. Sama pätee musiikkiin.

“Pari kommenttia vielä: Artistit eivät saa palkkiota haastatteluista.”
Eivät varmasti aina saakaan, saatu julkisuus toki hyödyttää rahallisesti myöhemmin. Ei silti voi yksiselitteisesti sanoa, ettei kukaan saa mistään haastattelusta palkkiota. Erotellaan tässä henkilöhaastattelut tietynlaisissa lehdissä ja esim. levyjulkaisun yhteydessä esiintyvät haastattelut musiikkialan lehdissä. En osaa Chisusta sanoa tarkalleen, millaisia hänen haastattelunsa ovat olleet, oletin sinun käyttäneen Chisua esimerkkinä suositusta artistista, niin itse ainakin tein.

“Jos kynttilällä sytytetään miljoona kynttilää, kynttilää ei enää tarvita”. Tietysti tarvitaan, ja kansa haluaa aina uusia kynttilöitä. Ilman sitä ensimmäistä kynttilää muihin ei tule liekkiä.

“(ja sivuten Dick-Rick Haukansiipi-Aukustinpoikaa, mies joka muistaakseni on kertonut harrastavansa ylinopeudella ajamista, ei jo tuolla aivohalvauksella ansaitse enempää kuuntelua, vaikka kuinka olisi muuttanut nimensä jännemmäksi).” Mielestäni kenenkään asiantuntijan yksityiselämän töppäykset tai urotyöt eivät vaikuta hänen kommenttiensa varteenotattavuuteen. Mitä nimeen tulee, tunnut olevan sitä mieltä, että jos ei esiinny ristimänimellään julkisuudessa, voi henkilön kommentit jättää saman tien huomiotta. Jättäkäämme siis suurimman osan artisteistakin sanomiset tiedostonjakamisesta huomiotta? Omalla nimellään esiintyessä saa sitten tietysti iskeä vyön alle ala-arvoisilla ja perustelemattomilla, lähdetiedottomilla huuteluilla. Keskutelu tulee olemaan hedelmällistä.

“Torrent-sivujen ylläpitäjät ovat niitä verenimijöitä, jotka tekevät miljoonien mainostulot korvaamatta mitään tulonlähteidensä työntekijöille – sehän on sairasta!”
En tiedä suurimmasta osasta torrent-sivuja, niitä kun maailmaan mahtuu. Kuitenkin uskon tietäväni ihan jo asiaan liittyvän harrastuneisuuteni perusteella enemmän kuin sinä. Lukemani perusteella PirateBayn “miljonäärit” olivat viimeisessä oikeudenkäynnissään sen verran ahtaalla taloudellisesti, että kulut ja korvaukset lankesivat syytettyjen lähipiirin maksettaviksi. Koska linkit eivät kommenteissa edelleenkään näytä minulla toimivan, tästä voi googlata “The Pirate Bay denied their day in supreme court”. Artikkeli löytyy Falkvingen blogista joka tietysti tekee silmissäsi asiasisällön lukematta arvottomaksi, mutta jos ketään muuta kiinnostaa lukea hyvin epämääräisestä oikeudenkäynnistä niin tuolta löytyy.
Pirate Bayhän on niin sanottu avoin tracker, jota voi käyttää kuka tahansa. Tällaisten lisäksi netissä on useita suljettuja/yksityisiä trackereitä. Nämä pyörivät usein vapaaehtoisvoimin, palvelimet maksetaan käyttäjien lahjoituksilla, eikä kukaan rikastu. Artistit hyötyvät saamastaan ilmaisesta näkyvyydestä.

“onko keskustelija niin taitava ja luova yksilö, että hän on tehnyt sellaista taidetta tai kulttuuria, että saa siitä elantonsa?”
Oletan että viittasit “keskustelijalla” minuun. En saa elantoani tekemälläni taiteella. Bensarahat ja muutaman oluen olen tienannut ja joitakin euroja myymällä levyjä ja oheistuotteita. Elantoni saan käymällä töissä. Oletus, että taitavuus ja luovuus olisivat suoraan verrannollisia taloudelliseen menestykseen on mielestäni jokseenkin kieroutunut, ja vahvistaa käsitykseni, että sinulle taide on rahassa mitattava asia. Minulle se on maailman hahmottamista, oman sieluni luotaamista, itseni kehittämistä, ilon tuottamista itselleni ja muille, energian ja turhautumien purkamista, flirttailua, ihmisten kanssa olemista…

“Tähän asti kukaan piratismin puolustaja ei ole sellaiseksi ilmoittautunut. Miksiköhän? (Muutama kyllä kertoo jakavansa tuotoksiaan mielellään maailmalle, tosin maailma ei ole vielä vastannut.)”
Jälleen yksi perusteeton heitto vailla mitään totuuspohjaa. Googlaa esim. “artists who support file sharing”. Shakira, Norah Jones ja 50 Cent hyppäävät silmille hakutuloksissa ensimmäisinä tiedostonjakoa puolustavina muusikkoina. Viimeisenä mainitun mielipiteet voi tietysti tässä asiassa ohittaa, koska hän ei esiinny julkisuudessa omalla nimellään…

“Loogisesti ajatellen piraatit ovat siis vain ottajia, rakentamisesta ja työnteosta ei ole tietoakaan.”
Piraatit ovat aivan tavallisia ihmisiä, osa ottajia, osa jättäjiä, aivan kuten “ei-piraatitkin”. Osa heistä on artisteja, osa ei. Osa rakentaa tietoverkkoja, suurin osa käy tietysti töissä aivan kuten suurin osa työikäisestä kansasta käy. Piraatit eivät ole jotain hämyjä vaatekomerossa vaan tavallisia kansalaisia. Aivan kuten Falkvinge ei ole ainoa joka harrastaa ylinopeutta ajamista.

Sano siis suoraan, mikä on mielestäsi tekijänoikeuksien moraalinen perusta, kun artistien töitä voidaan myydä markkinaehtoisesti myös ilman tekijänoikeuksia.

Eikä vastaukseksi käy se, että voihan jokainen myydä teoksiaan nykyisinkin ilman tekijänoikeuksia. Tällä logiikalla myös korruptio olisi moraalista, koska voihan jokainen toimia myös korruptoimatta ketään.

@Martti $: En siis näe merkittävää valoa noissa piraattien vakioselityksissä, joten niiden kommentointi oli turhaa. Same old, same old. Piraatit eivät väistele pitkän listani kysymyksiä, vaan nimenomaan käyttävät niitä perusteluina, joilla väistävät oikeudenmukaisuus-kysymystä.

Ainoa, mikä minusta on siis olennaista on se kysymys, onko oikein ottaa toiselta; minusta ei, sinusta ilmeisesti kyllä? En todellakaan ymmärrä, miten teoksen julkaiseminen tarkoittaisi samaa kuin sen oikeuksien menettäminen.

Pari kommenttia vielä: Artistit eivät saa palkkiota haastatteluista. Jos kynttilällä sytytetään miljoona kynttilää, kynttilää ei enää tarvita (ja sivuten Dick-Rick Haukansiipi-Aukustinpoikaa, mies joka muistaakseni on kertonut harrastavansa ylinopeudella ajamista, ei jo tuolla aivohalvauksella ansaitse enempää kuuntelua, vaikka kuinka olisi muuttanut nimensä jännemmäksi). Torrent-sivujen ylläpitäjät ovat niitä verenimijöitä, jotka tekevät miljoonien mainostulot korvaamatta mitään tulonlähteidensä työntekijöille – sehän on sairasta!

On minulla yleensä toinenkin perimmäinen kysymys, sen lisäksi että onko aikuisten oikeasti oikein ottaa toisen tavaraa ilman lupaa tai maksua: onko keskustelija niin taitava ja luova yksilö, että hän on tehnyt sellaista taidetta tai kulttuuria, että saa siitä elantonsa? Tähän asti kukaan piratismin puolustaja ei ole sellaiseksi ilmoittautunut. Miksiköhän? (Muutama kyllä kertoo jakavansa tuotoksiaan mielellään maailmalle, tosin maailma ei ole vielä vastannut.) Loogisesti ajatellen piraatit ovat siis vain ottajia, rakentamisesta ja työnteosta ei ole tietoakaan.

Tähän en ole vielä saanut vastausta. Eivätkä seuraavat Keinosen esiin tuomat seikat valaise asiaa sen paremmin.

”Hollywood-tuotannon takanakin on pieneltä osin suomalainen vuorotyötä tekevä yksinhuoltaja, jonka lakisääteinen eläkerahasto sijoittaa noihin tuotantoihin ja yrityksiin.”

Tämä eläkerahastokortti on varsin suosittu, kun halutaan perustella minkä tahansa suuryrityksen olemassaoloa ja sen omistajien ja johtajien suuria palkkioita. Missä määrin ja mihin suuntaan pörssiyhtiöiden välinen raaka kilpailu todella vaikuttaa suomalaisen yksinhuoltajan asemaan ei riipu niinkään tekijänoikeuksista kuin eläkesysteemeistä ja talouden yleisestä velkavetoisuudesta.

”Mutta keikat ja paitamyynti taas eivät auta sanoittajaa, levy-yhtiön miksaajaa, romaanin kirjoittajaa, tv-sarjan näyttelijää jne.”

Jos teos myydään esittämälläni tavalla, sen myyjiä ovat sanoittaja, levy-yhtiön miksaaja, romaanin kirjoittaja, tv-sarjan näyttelijä jne. He voivat jakaa osuutensa yhdessä sopimalla tai niin, että päätekijä ostaa muiden tekemän työn. Myös riskisijoittajaa voidaan hyödyntää. Kaikki saavat palkkansa, jos kuluttajat teosta arvostavat.

” Mutta miten taataan, että parhaat “katutaiteilijat” motivoituvat yhä parempiin suorituksiin, jos heidän työstään ei palkita? Tämä on minusta ihan oikeasti valtava haaste.”

Ensinnäkin, esittämälläni tavalla kaikkia parhaita palkitaan. Toinen kysymys on se, missä suhteessa heidän saamansa palkkio on tuottamaansa hyötyyn. Taiteen yhteiskunnallista arvoa on tietysti vaikea arvioida. Jotain kuitenkin voidaan sanoa.

Taidetta voidaan arvottaa eli hinnoitella kahdella tavalla, kvalitatiivisesti ja kvantitatiivisesti. Tekijänoikeuksiin perustuva hinnoittelu, myös mikromaksut, on kvantitatiivista. Teos on sitä arvokkaampi, mitä enemmän sitä myydään eli mitä useampi sen ostaa. Näin taidetta mutta myös taiteilijoita ja kuluttajia kohdellaan määrinä ja numeroina. Se ei kuitenkaan liene taiteen tarkoitus.

Toinenkin mahdollisuus on olemassa. Taidetta voidaan hinnoitella myös kvalitatiivisesti. Sille annetaan arvo, joka ei riipu sen ostajien määrästä. Tällaista on esimerkiksi perinteinen mesenaattirahoitus. Se ei tarvitse tekijänoikeuksia vaan taidetta ymmärtävän henkilön tai yhteisön. Myös yhteiskunta voi ostaa taidetta ja antaa sitä kaikkien käyttöön. Samoin esittämäni markkinaehtoinen kauppatapa perustuu kvalitatiiviseen hinnoitteluun.

Tekijänoikeuksista luopuminen saattaisi vähentää tuotannon määrää mutta parantaa laatua. Kun hinnoittelusysteemi heikentää rahan valtaa, ehkä myös taide muuttuu vähemmän massatuotannoksi.

” Tämän lisäksi on minusta ihan sairaan väärin, että torrent-paikkojen ym. ylläpitäjät tienaavat kymmeniä miljoonia (Pirate Bayn “iloiset merirosvot”) tai vaikkapa 110 miljoonaa (Kim Fatcom) TOISTEN tekemällä työllä. .. Muun lisäksi minua vaivaa piratismikulttuurin osittain kehittämä “mullekaikkiheti” -maailmankatsomus, joka lisää “mikääneitunnumiltään” –depressioita.”

Näistä olen aivan samaa mieltä. On silti kysyttävä, mistä näin väärät tienistit tulevat. Eiväthän niitä piraatit maksa vaan ymmärtääkseni piraattisivujen rahoitus perustuu mainoksiin. Sitten voidaan kysyä, miksi mainonta on yrityksille niin tärkeää, että ”yhteisen edun” vastaisiakin saitteja kannattaa mainoksilla tukea. Vastauksia on monia, mutta yhden logiikka on seuraava. Mainos on sitä kannattavampaa, mitä kovempaa on yritysten välinen kilpailu. Kilpailu on sitä kovempaa, mitä suurempia ovat palkinnot. Palkinnot ovat sitä suurempia, mitä enemmän ne sisältävät erioikeuksia. Tekijänoikeudet (ja patentit) ovat tällaisia erioikeuksia, joiden hallinnasta käytävä kilpailu koventaa taloutta. Ja kun kilpailu on liian kovaa, häviöllä olijoille mikään ei tunnu enää miltään.

Voin ihan pokkana väittää, ettei esim. AIDS:iin olisi vielä lääkettä, jollei markkinatalous ja patenttioikeus olisi olemassa. En mene väittämään, millä vuosikymmenellä tai vuosisadalla lääketiede (tai mikä tahansa alue) olisi, mutta taaksepäin mentäisiin lujaa.

Jos taas minä tekisin keksinnön, jolla on valtava potentiaali, hankkisin sille rahoittajan eikä se olisi yhtään vaikeaa ainakaan Suomessa. Sellainen olisi juuri niitä “levy-yhtiön jätkiä”.