Sitkeä kilpailijani Helsingin Sanomat ehtii ensin. Leena Becker kertoo tänään lehden kulttuurisivuilla unkarilaisen kirjallisuuden nousevasta tähdestä György Dragománista. Muutama sana Valkoisesta kuninkaasta.
Romaniassa kasvaneen unkarilaisen kirja jäi lähes tyystin vaille huomiota ilmestyessään vuonna 2008 suomeksi (Suom. Outi Hassi). Tämän kertoo jo sekin, että ostin teoksen äsken Hakaniementorin Sokoksen kirja-alesta hintaan 3,95 euroa. Kansainvälinen hitti kirja kuitenkin on ollut, se on käännetty 18 kielelle. Ensimmäisen kerran kuulin Dragománista syksyllä 2008 suomalais-ugrilaisessa kirjailjakongressissa. Eivät vain unkarilaiset, vaan ihan kaikki kuhisivat Dragománista, myös paikalla olleet länsimaiset ugrikielten kääntäjät ja tutkijat.
Ja kirjahan toimii. Aihe on dramaattinen; lapsuus sosialistisessa kurimuksessa jossain Itä-Euroopassa. Mutta pelkkä vetävä aihe ei tee mistään kirjasta onnistunutta. Kieli ja rakenne on keskeistä. Dragománin ilmaisu on vellovaa, pitkiä pilkutettuja virkkeitä, jotka kuitenkin pysyvät kasassa. Mustaa aihetta keventää huumori, muuten surullisia tarinoita tuskin jaksaisi lukea loppuun.
No comment yet, add your voice below!