Pääsiäinen oli, ilmeisesti, ja meni. Pakana huomaa sen lähinnä hämmentävän pitkänä lomana. Vielä muutama vuosi sitten innostuin aina pääsiäisenä pippaloimaan Jeesus on kuollut! -bileisiin, jotka muudan ystäväni järkkäsi. En enää. Kristinusko on niin henkitoreissaan koko kultti, että en jaksa uhrata (sic!) sille fantasiakirjallisuuden lohkolle enää ajatustakaan.

Huomenna tulevat Yleisradiosta haastattelemaan. Hmm. Takuuvarmoja kysymyksiä esikoisrunoilijoille ovat esikuvat. Mitä siihen sanoisi? Line up the usual suspects: Haavikko, Manner ja Saarikoski. Nämä tietysti pitävät paikkansa, mutta sama koskee melkein jokaista heidän jälkeensä aloittanutta runoilijaa, ei vain minua.

Höpöstelyä koko homma, olen lukenut lyriikkaa vuosikausia ja pääni halki, kaikki siitä on jotenkin vaikuttanut omiin tuherruksiini.  Ehkä sanon, että Homeros, Vergilius ja  Niebelungein laulu, ihan vaan nähdäkseni toimittajan ilmeen.