La 24 Mar 2007
Eilen Nuoren Voiman Liiton kirjallisessa salongissa olivat äänessä syksyn esseistit Antti Nylén (Vihan ja katkeruuden esseet) ja Timo Hännikäinen (Taantumuksellisen uskontunnustus).
Napakoita kirjoja, monessa fiksuja äijiä. Mutta en voi olla äimistelemättä kuinka kritiikittömästi ja ihaillen Antti ja Timo suhtautuivat Pentti Linkolan kirjoituksiin. Siis tämän ekofasistin, joka mm. toistuvasti on kertonut ihailevansa natseja. (”Suurelta osin natsismi on erittäin hieno filosofia.”). Hän on myös ilmoittanut iloitsevansa kaikista sodista, toki sillä varauksella, että toisin kuin nykyisin niissä pitäisi hänen mielestään tappaa naisia miesten sijaan, nämä kun synnyttävät. Tämän totalitarismin harras kannattaja perustelee ekokatastrofin uhalla.
Toki ovat ympäristöongelmat ja väestönkasvu ihmiskunnan kohtalonkysymyksiä. Mutta Linkolan mielipiteiden perustat ratkaisuista ovat silkkaa scifiä, tai pikemminkin fantasiakirjallisuutta. Hän - eikä kukaan muukaan - ei tiedä onko ihmiskunnan ja maapallon tulevaisuuden kannalta välttämätöntä siirtyä totalitaristiseen diktatuuriin, jolla ihmiskunnan väkimäärää vähennettäisiin. Kunhan vaan heittää mielipiteitään ilmaan, taidokkaasti toki, loistava lause hänellä on. (Mikä lienee arvon nojatuoliesseistiemme päät sekoittanut.) On aivan mahdollista, että väestönkasvu voidaan saada taittumaan syntyvyyden laskulla.
24. marraskuuta 2007 kello 19.06
Ei voi kuin ihmetellä näitä Linkolan ihailijoita. Kylmät väreet menee selkäpiitä pitkin. Kiitos kirjoituksestasi.
24. marraskuuta 2007 kello 21.26
Näin se on. Mutta on niissä Antin ja Timon kirjoissa muutakin, onneksi.
1. joulukuuta 2007 kello 14.33
Linkolan kirjat ja kirjoitukset kannattaa lukea perinpohjaisesti, niin hänen ekofilosofiansa hahmottuu. Se ei ole ihmisvihan filosofia. Natsismin ihailu ei hänellä merkitse joidenkin ihmisryhmien poistamista maapallolta, mikä hirvittävyys useimmiten kai tulee ensimmäiseksi natsismista mieleen. Muutenkin tuollainen kommentti on häneltä yksityskohta (todennäköisesti kärjistetty, sillä hän taitaa retoriikan)- ja totta kai mauton, mutta sitä on tässä maailmassa hyvin moni muukin asia, joita Linkola kritisoi (ja mitkä eivät tuo itseään niin selkeästi ilmi ja ole siten ruoskittavissa, kuten viittaukset natsismiin).
2. joulukuuta 2007 kello 12.20
Toki on Linkolalla monta hyvää pointsia teksteissään. Mutta perusvire on ja pysyy antihumanistisena ja antidemokraattisena.
Faktoihin perustumaton pelottelu maailmalopulla on hänen ainoa perustansa, ja hieno retoriikka sitä tukemassa. Näiden avulla hän halajaa diktatuuria, jota - voi kuinka yllättävää - johtaisi joku Linkolan oloinen äijä.
Toki oli vaikkapa Leininillä monessa mielessä hyvät aikomukset, hän halusi oikeasti parantaa Venäjän ja maailman kurjaliston asemaa. Lopputuloksena totalitaristinen diktatuuri, joka murhasi miljoonia.
Minun on hyvin, hyvin vaikea hyväksyä mitään sellaisia lähtökohtia jossa hyväksytään väkivalta. Linkolahan on mm. julkisesti kehottanut murhaamaan teollisuusjohtajia.
2. joulukuuta 2007 kello 21.03
Jos kuka tahansa muu kirjoittaja ja ajattelija kuin Linkola heittäisi samanlaisia antihumanistisia kommentteja, niin pöyristelisimme niitä melkoisesti. Miksi Linkolaan suhtaudutaan niin ymmärtäen ja kaikki kommentit selitetään parhain päin? Onko Linkola sokaissut ’karismallaan’?
31. joulukuuta 2007 kello 13.46
No samaa kummastelin Nylénin - kokonaisuutena ottaen mainiossa - kirjassa. Jotenkin hän ajattelee, että Linkolassa on tyyliä. Esteetikko fanittaa? Nylén mainitsee melko ihailevaan sävyyn jopa Linkolan surullisenkuuluisan Hiidenkivi-artikkelin, mikä on jo perin käsittämätöntä. (Lapsus, jossa tyyli on asettunut etiikan edelle?)
Se Linkolan lause pelastusveneen reunasta (eli siihen tarrautuneiden käsien katkomisesta laivakirveellä), jonka iskevyyttä ja omaperäisyyttä Nylén ihailee, on muuten muistaakseni alkujaan Sillanpäätä - Linkolalla hieman muunneltuna ja merkitysyhteydeltään tietysti toisenlaisena.