Filosofipresidentti Ranskaan?

Emmanuel Macron. Kuva Truong-Ngoc / Wikimedia Commons

Tätä kirjoittaessani näyttää todennäköiseltä, että Ranskan seuraava presidentti on Emmanuel Macron. Vastaehdokas Marine Le Pen sai hyvin ääniä ensimmäisellä kierroksella, mutta suurin osa ranskalaisista ei missään nimessä halua häntä presidentiksi.

Ensimmäisen kerran luin Macronin nimen yli viisitoista vuotta sitten, vaikka se ei silloin jäänyt mieleeni. Macron nimittäin toimi filosofi Paul Ricoeurin tutkimusavustajana, ja Ricoeur kiittää häntä teoksensa La Memoire, l’oubli, pardon esipuheessa. Olen itse kirjoittanut Ricoeurista, muun muassa Viisastuminen sallittu -esseekokoelmassa ja myös kääntänyt yhden hänen kirjoituksensa suomeksi.

Löysin lisääkin outoja yhteensattumia. Macron on perehtynyt Hegelin oikeusfilosofiaan, josta minäkin taannoin kirjoitin. Lisäksi hän on toiminut Esprit-lehdessä, jota tilasin kotiini muutaman vuoden. Kirjoitinpa Esprit’stä jutunkin niin & näin -lehteen. Macron itse on julkaissut lehdessä artikkeleita sekä politiikasta että Paul Ricoeurin filosofiasta.

Yliopistouran jälkeen Emmanuel Macron toimi virkamiehenä ja Rotschildin pankkiiriliikkeessä. Teoreettisen, poliittisen ja taloudellisen lahjakkuuden yhdistelmä on todella harvinaista – jo se tekee Emmanuel Macronista poikkeuksellisen kiinnostavan tulokkaan Ranskan ja Euroopan politiikkaan.

Politiikassa Macron toimi pitkään sosiaalidemokraateissa, vuosina 2014-2016 hallituksessa talousministerinä. Yllättäen hän kuitenkin irtautui puolueesta ja perusti oman poliittisen liikkeensä En marche! Sisällöltään liikettä voi luonnehtia edistys- ja uudistusmieliseksi puolueeksi, joka tukee voimakkaasti Euroopan unionia ja kansainvälistä yhteistyötä.

Ehkä Macronia voisi verrata Paavo Lipposen, Mikael Jungnerin, Pilvi Torstin ja Tytti Tuppuraisen kaltaisiin sosiaalidemokraatteihin tai vaikka demareista kokoomukseen siirtyneeseen Juhana Vartiaiseen. Siis kansainvälisesti suuntautuneisiin ja todellisuudentajuisiin poliitikoihin, jotka kannattavat hyvinvointivaltiota, mutta ymmärtävät sen ylläpidon edellyttävän uudistuksia ja vastuullista talouspolitiikkaa.

2 Responses to “Filosofipresidentti Ranskaan?”


  • Jaakko Salemaa

    Arrogantti pariisilaisheppu ja entinen pankkiiri on myös väittänyt, että ”ei ole olemassa mitään ranskalaista kulttuuria, on vain kulttuuria Ranskassa” (Ein Land steht kopf, Die Zeit 2017: nro 18). Ei ihme, että kansalaiset vasemmalta oikealle alkavat pitää hyvänä vaihtoehtona Front Nationalin äänestämistä.

    Macron-ilmiössä on jotain outoa messianistisen huijauksen tuntua. Tuo mieleen 1930-luvun. Hegel, ”Vallankumous”, ”globalisaatio”. Voi taivas. Ymmärrän hyvin niitä ranskalaisia, jotka äänestävät Le Peniä estääkseen tämän tyypin pääsyn valtaan.

    • Tjaah. Rohkenen olla eri mieltä. Niin Ranskan kuin Suomenkin kulttuuri muuttuu koko ajan. Suomi ja Ranska tänään ovat kovin toisenlaisia kuin 50- tai 100-vuotta sitten. Siitä voi tykätä tai olla tykkäämättä, mutta se on fakta. Suomi, Ranska ja kaikki maat vastaanottavat kultuurisia vaikutteita muualta ja antavat niitä muille. Näin se menee.

      Macronilla on iso työ edessään Ranskan uudistamisessa, jos hänet valitaan. Oikean ja vasemman laidan populistit (jotka ovat kummallisen samanlaista porukkaa, muuten…) tulevat vastustamaan häntä vastustamisen vuoksi.

Leave a Reply