La 12 Tam 2008
Kuningas on kuollut, eläköön Fingerpori. Jos jonkin yksittäisen ilmiön voi sanoa tiivistävän Suomen 1990-luvun, niin se oli sarjakuva Viivi & Wagner. Minäkin kuuluin siihen sankkaan joukkoon joka epäili Juban asentaneen kotiimme mikrofonit ja saaneen strippien ideat salakuuntelemalla elämäämme.
Vuosituhat on vaihtunut ja Juban sarja menettänyt tehojaan. Sen ohi on kirinyt Fingerpori, ainoa asia, jonka lehdestä luen jok’ikinen aamu. Joskus loppupäivä meneekin sitten tyrskähdellessä, esim. tälle, tai tälle.
Fingerpori jatkaa 80-luvulla parhaat iskunsa tehneen Pahkasian perinteitä, aivan selvästi. Pahkis oli Suomen Mihail Gorbatšov, se kertoi totuuden Kekkosslovakiasta ja aiheutti monta vallankumousta (esim. minun päässäni). Fingerporilta odotan ja toivon samaa, hyvältä näyttää tähän asti.
12. tammikuuta 2008 kello 11.58
Niin kuoliaaksinaurattaja kun Pahkasika oli olevinaan, ei se enää toimi samoin. Ympärille ehkä tarvittiin kulttuurisesti monotoninen, hitaan miehityskauhun ilmapiiri (vaiko sittenkin vain teini-ikäisen huumorintaju?).
Mutta onneksi on uusia. Nykyään nauran paikallislehteni mielipidekirjoituksille, mutta se on kylmää, kolkkoa naurua. Mutta esim. Tuomas Kyrön blogissa on hetkensä: http://olkaakunnolla.blogspot.com/
13. tammikuuta 2008 kello 14.12
Pahkiksen päätoimittaja kertoi lehden lakkauttamisen syyksi mm. TV:n neloskanavan käynnistymisen. Sen myötä Pahkasika muuttui tarpeettomaksi.
22. tammikuuta 2008 kello 10.10
Samaa mieltä kuin Jarkko.
Jarla on nero!
21. helmikuuta 2008 kello 16.06
Minäkin tykkään kovasti Fingerporista. Joskus olen nauranut noita huumorin kukkia lukiessani vedet silmissä ja ääneen, yksin…
Mutta Fingerporinkin taso vaihtelee.