battlestar_galactica.jpg

Kirjallisuus ja filosofia ovat kulttuurihienostelun välineinä lyömättömiä. Terkkuja Heideggerille ja Kavafikselle. Mutta totuus on televisiossa. Tarkemmin sanottuna scifissä, nuoruuden rakastetussani, jonka kanssa yhä heilastan.

Yhdeksänkymmentäluvulla olin vahvassa uskossa, että kulttisarja Babylon 5 on koko totuus kaikesta. Olen katsonut sen 110 jaksoa uudestaan niin monta kertaa, että DVD-polot kuluvat kohtapuoliin puhki. Sarjan syvärakenne vaikutti isosti Luokkakokoukseen ja muinoiseen väitöskirjaani.

Nyt on uskoni koetuksella. Kasarisarja Battlestar Galactica tehtiin 2000-luvulla uusiksi ja se on vienyt Kirjaamon pojilta ja tytöiltä jalat alta. Uusi Galactica on kohdallisin kohtaamani allegoria syyskuun 11. päivän jälkeisestä maailmasta. Cylonien yllätyshyökkäyksestä eloonjääneet ihmiskunnan rippeet karkaavat läpi avaruuden; hyvä on hyvää ja paha pahaa. Kunnes mustavalkoisuus alkaa rapistua reunoilta ja keskeltä. Mikä se ihminen loppupeleissä onkaan?

Ostin juuri sarjan neljännen ja viimeisen kauden DVD-boxin. Muutama jakso vielä jäljellä. Ei spoileireita, kiitos.