To 3 Tam 2008
Eilen aateliskanava YLE Radio ykköseltä tuli mainio Napit vastakkain.
Kirjailija Hannu Raittila ja kriitikko Mervi Kantokorpi väänsivät kirjallisuuspalkinnoista. Puhe keskittyi, tietysti, Finlandia-palkintoon, jonka Raittila on kerran saanut ja Kantokorpi kerran antanut. Raittila kritisoi sitä mm. yhtenä kirjallisuuden tuotteistamisen, teollistamisen ja viihteistämisen muotona, joka vaikuttaa degeneroivasti myös kirjallisuusjournalismiin. Palkintokirjoittelu vie huomion itse asialta. Mervi puolusti Finlandiaa ja palkintoja yleensä.
Hmm. Itse olen kannalla jyrkkä ehkä. Ymmärrän Hannun F-kritiikin, mutta myös Merviä. Yhden ainoan romaanin nostaminen korkealle muiden ohi ja yli on tietysti järjetöntä. Mutta toisaalta F-spektaakkeli on tällä hetkellä ainoita tapoja, jolla laatukirjallisuus tulee ns. suuren yleisön tietoisuuteen edes jollakin tavalla. Nykymaailmassa se on iso saavutus. Tai olisi, jos esiin nostettaisiin muitakin kuin vain romaaneja, joihin F-palkinto rajoittuu. Mervi lupasi ohjelman lopussa ehdottaa Kirjasäätiölle oman Finlandian perustamista lyhyttavaralle: novelleille, runoille, esseille. Näin.
4. tammikuuta 2008 kello 8.51
Joo, kuuntelin samalla kun kirjoitin
Lyhyttavarapalkinto on varmasti paikallaan. Paikallaan olisi myös palkinto, jonka voisi vuosittain antaa ihan minä tahansa vuonna julkaistulle kirjalle. Se antaisi vähän perspektiiviä touhuun ja nostaisi esiin niitä kirjoja, jotka kestävät aikaa.
Ei Raittila kyllä kummoinen väittelijä ollut ja sen hän kyllä auliisti lopussa myönsikin.
4. tammikuuta 2008 kello 11.23
Eikös Runeberg-palkinto ole yleispalkinto?
Paitsi että ei se kata tietokirjoja eikä käännöskirjoja. Siis jos tarkoitit, että olisi hyvä olla kirjallisuuspalkinto luokalle ’kirjat’.
4. tammikuuta 2008 kello 22.18
Niin, se osa keskustelusta jäi epäselväksi. Olisiko siis tulevaisuudessa neljä-viisi eri Finlandiaa, vai siis tuo yksi ja sama Kirjat-Finlandia. Melleri sai Finlandian runoista vissiin viimeisenä.
5. tammikuuta 2008 kello 9.47
Näin se markkinatalous toimii. Kun on kysyntää, syntyy tarjontaa. Missä viipyy keittokirjojen oma Finlandia?
6. tammikuuta 2008 kello 12.36
Eikö se vuoden keittokirja ole jo valittu kymmenkunta kertaa. On senkin lajin opuksissa melkosen laaja kirjo. Joukossa välillä vallan mainiota luettavaa. Jospa Jarkko tutustuisit. Ja onhan niitä juomakirjojakin.
6. tammikuuta 2008 kello 12.59
Hyvä keittokirja toki ansaitsee paikkansa, hyllyssäni isosti, niitä. Mutta onko keittokirjapalkinto tosiaan nimetty Finlandiaksi?
7. tammikuuta 2008 kello 0.24
Siis väärin luettu ja niin myös ymmärretty. Onhan se toki niin, ettei keittokirjalle ihan Finlandia-palkintoa. Sain aiheesta syyn etsiä hyllystäni keitto-opuksia sivuavan kirjan; ”Dionysoksen jäljillä” tekijöinä Jukka Mannerkorpi ja Hannu Väisänen (kuvat) eli kuten sanoit, laji ansaitsee paikkansa ja arvonsa. Trimalkion pidoista lähtien.
10. tammikuuta 2008 kello 16.59
Tuosta palkinnosta vielä. Tarkoitin palkintoa, joka annettaisiin mille tahansa kirjalle riippumatta julkaisuvuodesta. Eli, 2008 voitaisiin palkita pläjäyttää 1994 ilmestynyt kirja. Sehän olisi mukavan epäkaupallistakin kun kyseistä kirjaa ei kuitenkaan kirjakaupoista löytyisi ilman uusintapainosta…
10. tammikuuta 2008 kello 17.27
Ahaa, tämämähän on mitä omaperäisin idea. Ja mainio. Kirjathan voivat ajankohtaistua, uudestaan tai ensimmäisen kerran, paljon julkaisunsa jälkeen.
15. tammikuuta 2008 kello 10.12
Muuten, mitäs jos kerätään pieni joukko ja perustetaan itse tuo palkinto? Selvitellään saadaanko rahoitusta vai annetaanko joku muumimuki tms…