Helsingin Sanomat mainostaa uudistumistaan ja kirjoittaa tänään aiheesta Helsingin Sanomat. Kirjaamon mediakritiikkiosasto päätti pikakokouksen jälkeen sanoa sanan eli pari kilpailijastaan.
Todettakoon heti ens’alkuun, että kuulun siihen joukkoon ihmiskunnasta, jonka mielestä Helsingin Sanomat on kokonaisuudessan kohtuullisen hyvä lehti. Mutta mitä on ‘hyvyys’? Vertailtakoon.
Suomen toiseksi suurin sanomalehti on Maaseudun Tulevaisuus. Sitten on paljon maakuntalehtiä, kuten Keskisuomalainen. Muutaman numeron selaaminen tekee selväksi, ettei näitä toimiteta pelkästään journalistisin kriteerein, vaan kyseessä ovat yhden poliittisen puolueen propagandaa tööttäävät lehdenkaltaiset valmisteet. Keskisuomalaisen entinen päätoimittaja Erkki Laatikainen vaati jokin aika sitten rikoslakiin pykälää, joka kriminalisoisi kiihottamisen kansanvaltaa vastaan. “Etelän media” kun oli rohjennut penkoa läpeensä korruptoituneen Keskustapuolueen rahoitustaustoja. Voiko journalisti enää alemmas vajota?
Kulttuuriväki hyperventiloi toistuvasti Hesarin kulttuuritoimituksen tekemisistä ja varsinkin tekemättäjättämisistä. Kehotan vilkuamaan vaihtoehtoja, esimerkiksi Aamulehteä. Matti Apunen -niminen entinen kulttuuritoimittaja on onnistunut tuhoamaan koko lehden, alkaen tietysti kulttuuriosastosta.
Omien ulkomailla-asumisieni perusteella Hesis pärjää ihan kohtuullisesti eurooppalaisessa vertailussa. Se ei ihan yllä Frankfurter Allgemeine Zeitungin tai The Independentin tasolle, mutta samassa sarjassa kisataan. Belgiassa asuu ranskankielisiä suurin ja piirtein saman verran kuin Suomessa suomenkielisiä. Le Soir on kuitenkin vähäinen läpsykkä Hesariin verrattuna.
Surullisinta HS:ssä ovat huuhaajutut, joita löytyy “Oma elämä” -palstalta, ei sentään horoskooppeja, mutta melkein.
Aivan. Ei ole kysymys siitä, onko Hesari hyvä vai huono, vaan siitä ettei sille ole vaihtoehtoja. Ja siksihän Hesari on vallankäyttäjänä yhtä mahtava voima kuin Pravda-lehti entisessä Neuvostoliitossa, joka vielä 1960-luvulla tuli jokaiseen kotiin.
Jarkko, pidit “surullisena” juttua, jossa kaksi naista testasi väriteorioita pukeutumalla eri värisiin asuihin baariissa. Aikoihin ainoa reportaasi koko lehdessä, ja jopa hauska. Voi kunpa olisit jaksanut seistä kärsivällisesti jonossa, kun huumorintajua jaettiin.
Ja Maahanmuuttajalle: miten niin Hesarille ei ole vaihtoehtoa? Eivätkä ne rajoitu Jarkon mainitsemiin, jos osaa esim. lukea ruotsia. Toisekseen yhä useampi näyttää huomaavan, että maailma pysyy jengoillaan siitä huolimatta, ettei aamupäiväpöydässä ole sanomalehteä. Alkavalta päivältä saa parhaiten heti luulot pois lukemalla runoja!
Arvi: Noh, ei sentään. Hesarin levikki on ollut laskussa vuosikymmenet. Ja maakunnissa ollaan sitä mieltä, että kaikki mitä se kirjoittaa on väärin, määritelmän mukaan.
Timo: Kyllä se juttu haiskahti vähän väriterapiahuuhaan mainostukselta. Luin toki aika nopsaan ja huolimattomasti. Ja ehkä jahtaan huuhaata hivenen vanne-pään-ympärillä -tyylillä…
Husista olen liian laiska tavaamaan, menisi puoleen päivään ennen kuin pääsee sorvin ääreen. Tilasin sitä viime vuonna pari kuukautta, mutta ruåtsintaito on niin kesannolla, että lukeminen sujui liian hitaasti…
Mielipiteestä Jarkolle täydet pisteet! Noin se vain on, Hesarilla on ainakin hyvää yritystä hoitaa kulttuurinkin tonttia. Toki lehden lukijoille voi olla muitakin vaihtoehtoja, arvovallalle ja vallankäytölle ei. Ja sehän on sekä hyvä, että paha asia.
Luen säännöllisesti Hesarin lisäksi linjansa hukannutta Aamulehtä, mutta tämä aamu alkoi Konstantinos Kavafiksen kokoelmalla Barbaarit tulevat. Ja kyllä, aamu käynnistyi oikein hyvin.