Jääkiekkoilija

 

Loppuottelussa ratkaisumaalin tekeminen on jääkiekkoilijan salainen voimanlähde, turvasatama ja tyynynpehmeä päiväunelma, johon jääkiekkoilija uppoaa kuin kolme kertaa viikossa tyttöystävän jalkojen väliin; hän saa varmuuden arvostaan ihmiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Siihen jääkiekkoilija, ei enää juniori, turvautuu vain vaikeimpina hetkinä; silloin kun äiti soittaa ja kysyy mitä kuuluu ja tarkoittaa oikeasti, että kuinka monta tehopistettä teit, ja sivulauseessa muistuttaa, että naapurin Janin kuntosalikaverin pikkuserkku pelaa NHL:ssä. Jääkiekkoilija on vaiti ja muistelee eilistä, kun koko joukkue tuijotti luistinten kärkiä pukuhuoneessa ja valmentaja huusi, että tätä menoa ensi kaudella pelataan alemmassa sarjassa hernekeittopalkalla; siellä ei olisi tanssityttöjä katsomon portailla keinuttelemassa pompulamaisia gluteus maximuksiaan kuten SM-liigassa, ylemmistä taivaan piireistä puhumattakaan. Kun äidin ja tyttöystävän narina käy sietämättömäksi jääkiekkoilija ajattelee liigan loppuottelua, ei, maailmanmestaruudesta hän vielä joskus pelaisi, viimeisellä minuutilla kiekko pomppisi häneen eteensä kuin tyttöystävä kauan sitten yläkoulun viimeisellä luokalla koulun diskossa, äiti isän kanssa kolmekymmentä vuotta sitten kesäisellä tanssilavalla, jolloin jääkiekkoilija oppi mitä on mustasukkaisuus; ja hän nappaisi kiekon, tyttöystävän, äidin ja isänkin hän nappaisi mailansa lapaan, kieputtelisi hetken, rikkoisi kaikki luonnonlait, tekisi neljätoista maalia yhdellä kertaa.

 

 

 

0 Responses to “Jääkiekkoilija”


  • No Comments

Leave a Reply