Jazzin ja kirjallisuuden käsittämisestä


 

Pian alkaa We Jazz 2018 festivaali. Itse olen menossa kuuntelemaan ainakin tanskalais-brittiläis-ruotsalaista Phronesista. Kun bändin nimi tulee kreikkalaisesta filosofiasta, niin musiikissakin lienee jotain väkevää. Tai siis on, tiedän.

Keskiviikkona 28. marraskuuta YLEn Kulttuuriykkösen vieraina kuultiin We Jazzin Matti Nivestä, Musiikkiarkiston Juha Henrikssonia ja saksofonisti Linda Fredrikssonia. Yhdessä kohtaa haastattelua Fredriksson sanoi mielestäni jotain olennaista. Hän pahoitteli jazziin toisinaan liitettyjä mielikuvia. Että se on jalustalle nostettua ja vaikeaa. Että sitä muka pitäisi ymmärtää, mikä taas edellyttää opiskelua. Sen sijaan että antautuisi musiikin kokemukselle.

Tutulta kuulostaa. Monet pitävät runoutta erityisesti ja isoa osaa muustakin kirjallisuudesta vaikeana ja elitistisenä. Sellaisena, josta jotain saadakseen pitäisi olla suorittanut estetiikan ja kirjallisuustieteen opintoja. Toki on niin, että perehtynyt asiantuntija voi saada teoksista ainakin itselleen todella paljon, kun osaa tehdä esimerkiksi historiallisia ja käsitteellisiä analyysejä. Löytää hienovaraisia viittauksia perinteeseen ja niin edelleen. Mutta se ei ole ainoa tapa kohottautua jazzista tai kirjallisuudesta.

Antaa teoksen tulla. Etusija kokemukselle ja teokselle avautumiselle. Musiikin suhteen tämä on usein luontevampaa kuin kirjallisuutta lukiessa. En ole vähättelemässä älyllistä ja pohtivaa asennetta taiteeseen; oman taustani puolesta lähestyn usein kaikkea muutakin teoriakulmasta. Mutta tunnekokemuksen väkevyyden kannalta se ei ole välttämätöntä; toisinaan asia on päinvastoin.

Roland Barthesia vähän tarkoituksellisesti väännellen: Antakaamme tilaa kuuntelemisen nautinnolle, joka on samankaltaista kuin Barthesin tekstin nautinto (jouissance). Se tarkoittaa vietäväksi asettumista, ekstaasin ja eroottisen nautinnon kaltaisuutta, joka seuraa koetun arvaamattomuudesta – yllätyksellisyyden kohtaamisesta. Ja parhaimmillaanhan tekstin nautinto voi tönäistä kokijan tolaltaan ja tyystin raiteiltaan. Sitä kohti.

0 Responses to “Jazzin ja kirjallisuuden käsittämisestä”


  • No Comments

Leave a Reply