Kirjaamo

Väsyneinä mutta onnellisina Kirjaamon pojat vaappuivat kotiin kustantajan pikkujouluista, Otavan takkatuli-illasta. Hetken olin aatoksissa toteuttaa vain nopean pyrähdyksen ja kaikota porvarillissäädylliseen aikaan takaisin porvarillissäädylliseen kaupunginosaani. Mutta onneksi jäin jatkamaan pippaloitsimista Ysibaariin. Hauskin tuli lopuksi mikä on harvinaista. Jengi ei suostunut poistumaan valomerkin myötä vaan huutoäänestyksellä henkilökunta pakotettiin muuttamaan baari tanssipaikaksi ja otavalaiset & kuokkijat pomppivat vimmalla nirvanaan. Hyvin!

Jottei Kirjaamo taantuisi pelkäksi pippalointipäiväkirjaksi, muisteltakoon myös vakavaa viime tiistaita. Kirjaamo lähetti edustajansa taiteilijoiden ja kansanedustajien yhteistyöelimen Arkadia-seuran tilaisuuteen, jossa oli harvinaista ohjelmaa. Eduskuntaan oli onnistuttu kärräämään viisi entistä ja yksi nykyinen kulttuuriministeri eli Stefan Wallin, Marjatta Väänänen, Kalevi Kivistö, Arvo Salo, Claes Andersson ja Kaarina Dromberg.

Kaikki olivat onnellisia koska Tanja Karpela-Vienonen-Saarela-Melkeinniinistö-Melkeinvanhanen-vaimikäseon ei päässyt paikalle.

Vanhoista ministereistä Andersson oli ylivoimainen. Ei vähiten siksi, että on itsekin taiteilija eikä pelkkä poliitikko. Arvo Salo oli jo sen verran raihna, ettei pitänyt puheenvuoroa, mutta tuli kuitenkin paikalle mikä oli eri kiva.

Vähäisimmäksi osoittautui 1970-luvun kulttuuriministeri Marjatta Väänänen. Kuten Usari raportoi, Kirjaamo ahdisteli ministereitä alueellisten taidetoimikuntien tolkullisuudesta, tai siis sen puutteesta. Puolet Suomen taiteilijoista asuu Uudellamaalla ja luku on vielä hätkähdyttävämpi jos mukaan otetaan Turku, Tampere ja muut isommat kaupungit. Mutta tämä ei näy alueellisten taidetoimikuntien rahanjaossa täysimääräisesti. Rahaa mätetään aluepoliittisin perustein takametsien ”taiteiljoille” oman-kylän-pojalle-periaatteella. Tietysti joka puolella maata on myös taiteen huippuja, mutta syrjäseuduilla kovin, kovin vähän. Väänänen ei kysymykseen vastannut muuten kuin sanomalla, että hän on aina puolustanut ”maakuntien Suomea”. Jokainen vaille taiteilja-apurahaa jäänyt taiteentekijä muistakoon tämän. Osa vähistäkin taiteen tukemisen rahoista menee ties minne metsiköihin maataloustukien jatkoksi, kiitos väänästen joiden puoluekantaa tuskin tarvitsee mainita.