walter1aa.jpg

Pitkästä aikaa Blogistanin keskuskomitean toimeenpanevalta neuvostolta tuli ehdoton käskykirje. Kaikissa blogeissa nyt Kauhajoen surmatöistä kirjoitettakoon. Minäkin töihin, tottelevainen kun olen.

Jälkiviisastelu on viisastelun lajeista helpoin ja alhaisin, mutta nyt ei ole muuhun jaksua. Vuoden 2007 lopussa kirjoitin Helsingin Sanomissa kirjailijan vuosikatsauksessa Jokelan koulusurmien tiimoilta näin:

”Suomi on väkilukuun suhteutettuna maapallon huippuviisikossa aseiden lukumäärässä ja Euroopan huippuja väkivaltarikollisuudessa sekä itsemurhien määrässä. Hyvin usein ne tehdään laillisesti omistetulla aseella.

Väkivalta, viha, pelko ja suru ovat totuus Suomesta.

Miksi yksityisen ihmisen pitäisi saada omistaa pistooli? Oletko jo kysynyt kansanedustajaltasi, aikooko hän tehdä lakialoitteen käsiaseiden kieltämiseksi? Jos hän ei vastaa tai kiemurtelee, äänestä seuraavan kerran jotain toista, sellaista, joka edes lupaa tehdä asialle jotain.

Turhaa haaveilua. Jokela unohtuu pian ja kiilaskatseiset asefetisistit voivat huokaista helpotuksesta. Syyhän oli internetin, rockin ja Nietzschen, eikö niin.”

Ja kas, Jokela unohtui, kuten moni toivoi. Julkisuudessa esitetyt ehdotukset käsiaseiden kieltämisestä painettiin unohduksiin. Ei vähiten siksi, että vallassa ovat maakuntien metsästäjien ja viljelijöiden etujärjestö jota jotkut kutsuvat Suomen Keskustaksi ja isänmaallinen koko kansan Kokoomus, joka tykkää aseista koska ne ovat isänmaallisia, eikös.

Iso-Britanniassa säädettiin ehdoton käsiasekielto siellä tapahtuneiden Jokelan ja Kauhajoen tyylisten surmajuhlien jälkeen. Edes urheilutarkoituksiin ei saa pistoolia siviili enää laillisesti haltuunsa. Jos vastaava olisi toteutettu Suomessa Jokelan tapahtumien jälkeen, Kauhajoen surmat olisivat jääneet tapahtumatta. Hävettääkö, Matti Vanhanen, tuntuuko jossain sisäelimesssä edes pieni syyllisyyden pistos?

Nytkin puhutaan vain lievennetystä versiosta, eli aseita säilytettäisiin ampumaradoilla. Hohhoijaa.

Sinänsä parhaillaan käynnissä oleva julkinen oirehtiminen kertoo enemmän suomalaisista kuin itse tapahtumat Kauhajoella. Kuten aina, apuun huudetaan ’yhteisöllisyyttä’ jonka oletetaan kaikki ongelmat ratkaisevan. Eipäs.