Ma 7 Syy 2009
Epäilen Jari Tervoa kaappikepulaiseksi. Lööppikansa kohkaa Koljatti-nimisestä pilkkakirjasta, jossa tirskutaan etenkin kepupoliitikoille, toki muillekin. Tietämätön voisi luulla tätä kepuvastaiseksi iskuksi. Höpöä. Joko Jari Tervo haluaa tukea nykyistä pääministeriä ja Suomen Keskustaa tai sitten hän ei ymmärrä pöläystäkään politiikasta.
Poliitikolle kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta. Erinomaista julkisuutta poliitikolle on ei-poliittinen julkisuus. Parasta mahdollista julkisuutta poliitikolle on kulttuuriväen antama huomio. Kuka muistaa 1990-luvun kansanedustajia tai edes ministereitä? Ei kukaan. Nyt Jari Tervo on ikuistanut muutaman tyhjänpuhujan. He ovat siitä hyvin, hyvin tyytyväisiä.
Toisaalla, marginaalissa ja hiljaisuudessa, siellä missä oikea kirjallisuus majaa. Tytti Heikkisen Varjot astronauteista ja Sinikka Vuolan Musta ja punainen. Suosittelen.
Joskus oli Jari Tervokin runoilija eikä pelkkä nokkelikko ja kansannaurattaja. Tervon neljä ensimmäistä kirjaa olivat runokokoelmia ja varsinkin viimeinen Muistoja Pohjolasta pelitti hyvin. Kuinkas on Jari, vieläkö lohkeaisi runoja, kirjallisuutta?
7. syyskuuta 2009 kello 14.02
Hienosti sanottu, aivan näin!
7. syyskuuta 2009 kello 19.29
Ihan oikeaan osunet. Muistan jo 90-luvun Uutisvuodoissa, miten kynäilijä-Tervon kepulaisuudelle vinoiltiin uutisvuotoisan lämpimässä hengessä. Julkinen salaisuus taisi jopa olla se.
9. syyskuuta 2009 kello 7.04
Tervo nyt vain on mikä on, turha sille suuttua tai ihailla. Kansa haluaa helppoa ja hauskaa luettavaa, ei runoja, ja Tervo sen halun tyydyttää. Jos pystyisin samaan, olisin ihan tyytyväinen. Valitettavasti en pysty.