1. Kiran Desai: Menetyksen perintö (Otava, 2007). Booker-voittaja ja Salman Rushdien ylistämä romaani Intiasta. Ei kolahtanut Kirjaamossa. Näin minulle käy useimpien kohuttujen kirjojen kanssa. Tyhjiä, lopultakin. Tai ainakaan eivät saamansa nosteen tasoisia. Jotain on maailmassa vialla, kun paulausterit, michaelcunninghamit, sirihustvedtit ja kirandesait ovat kaikkien huulilla. Olen lukenut satoja parempia romaaneja joista ei maailmalla kukaan tiedä mitään. Miksikö? Siksi, ettei niitä ei ole kirjoitettu englanniksi. **
2. Aapo Junkola, Varjojen aika. (Kirjayhtymä, 1966). Valtion kirjallisuuspalkinto 1967. Kuuluisi oikeastaan sarjaan Juristikirjailijat, nuo epäreilusti unhoitetut. Tamperelaisen syyttäjän hieno romaani. Kafka-vaikutteita ja tiukkaa lausetta. Junkolaa pidettiin aikanaan erittäin lupaavana prosaistina, mutta muutaman kirjan jälkeen vauhti hiipui; viime vuosikymmeninä näytelmiä, kuunnelmia ja käännöksiä. Pekka Tarkka lausui Junkolasta muinoin Uudessa Suomessa: “Tämänkaltainen lahjakkuus on meillä harvinaista.” ****
3. Jean-Pierre Vernant: Ihmiset, jumalat, maailmankaikkeus. Kreikkalaisia kertomuksia aikojen alusta. (WSOY, 1999). Professorin oma versio tutuista myyteistä. Hyvin toimiva kertauskurssi. ***
4. Kalevi Seilonen: Tosiasioita minusta. (Tammi, 1965). Unohduksiin painumassa olevan runoilijan esikoisteos. Päätyi Kirjaamon haltuun Kangasalan kirjaston poistohyllystä 20 sentillä. Mukana mm. hillittömän hauska sarja Olento sekä runo Mitä mikin tekee: “Kattopelti taipuu. Vellikulho täyttyy. Syntymämerkki on piilossa.” ****
Mäkin olen aina ihmetellyt Auster-hypetystä ja Hustvedtin ympärillä riehumista.
Seilosen Olento-sarja on huippuhyvää runoutta. Sääli että se on unohduksiin paunumassa, kuten sanoit.
Sain poistokirjona melkein koko Seilosen tuotannon haltuuni!
Tosiasioita minusta on hillitön kirja. Tuosta sen ja Seilosen muun tuotannon yleisestä unohtumisesta en olisi vielä niinkään varma, sen verran useasti niistä intoillaan ainakin niissä marginaaleissa jotka runoutta lukevat-kirjoittavat-lukevat. Joka tapauksessa toi on totta tosiaan kirja joka ansaitsee jokaisen julkisen ja yksityisen hehkutuksen ja uuden ja vanhan lukijan.