Lähdin aamulla joten & kuten heräänneenä kävelemään töihin. Taivaalla oli outo valoilmiö jota en ollut nähnyt kuukausiin, kirkas valopallo. Lämmintä. Suomalaiset oli piilotettu jonnekin ja tilalle oli rahdattu joukko hyvinpukeutuneita, iloisia kaupunkilaisia jostakin Keski- tai Etelä-Euroopan maasta. Kaupunki oli kaunis ja totta.
Kaisaniemen puistossa oloni sen kun parani. Melkein jokainen vastaantuleva nainen hymyili minulle, katsoi silmiin, juuri sillä lailla. Lyhythameinen neito iski silmää. Huh!
Ohitin Kiasman ja ylitin Mannerheimintien. Sama jatkui, vastaantulijoiden kasvoille levisi hymy kohdatessamme. Ehkä he olivat kaikki ostaneet esikoisrunokirjani ja tunsivat minut ulkonäöltä. Hymyilin kaikille takaisin, tyytyväisenä.
Kiivetessäni työpaikkani kiviportaita huomasin että housujen vetoketju oli auki, paidan kulma roikkui sepaluksen aukosta, lepatti tuulessa.
0 Responses to “Kevättä housuissa”