Lounastin tänään Riikka Pulkkisen kanssa kirjavaihdon merkeissä. Sushin syönti sujuu minulta aina yhtä sottuisesti. Riikan Raja on ollut isosti esillä pitkin syksyä. Esikoiskirjat saavat aina hivenen enemmän huomiota kuin oikeastaan ansaitsisivat. Maailma vaan on sellainen. Nuoruus on pop ja uudet tekijät nostetaan esiin vain, jotta heidät voidaan tiputtaa kuolevaisten joukkoon. Niin kai minullekin käy, jos saan kirjoitettua maailmaan vielä monta monituista kirjaa kuten haaveksin.
Kustantajien ensi vuoden katalogeja kolahteli postiluukkuun. Södikan listassa kiinnostuin ainakin helmikuussa ilmestyvästä Vilja-Tuulia Huotarisen uudesta kokoelmasta ja Simone de Beauvoirin esseekirjasta Onko Sade poltettava? Otavalta tulee Sanna Karlströmin uusi kokoelma Päivänvalossa. Ensimmäisen perusteella tätä jo odottelin, tiettyä syyhyisyyttä sormissa. Klassikko-osastolta Otavasta tulee Claude Simonin Tuuli. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -sarja saadaan vihdoinkin päätökseen. Myönnän auliisti, että olen lukenut vain ensimmäisen osan, senkin velvollisuudentunnosta joskus kauan sitten.
No comment yet, add your voice below!