Kirjaamo

Lounastin tänään Pulkkis-Riikan kanssa kirjavaihdon merkeissä. Sushin syönti sujuu minulta aina yhtä sottuisesti, voih. Riikan Raja on ollut isosti, lievästi sanottuna, esillä pitkin syksyä. Ei suinkaan ansiotta, mitä nyt olen ehtinyt lukea. Esikoiskirjat saavat aina hivenen enemmän huomiota kuin oikeastaan ansaitsisivat. Maailma vaan on sellainen. Nuoruus on pop ja uudet tekijät nostetaan esiin vain jotta heidät voidaan tiputtaa pikku hiljaa kuolevaisten joukkoon. Niin kai minullekin käy, jos saan lykittyä maailmaan vielä monta monituista kirjaa kuten haaveksin.

Jaah, lisää kustantajien kataloogeja kolahtelee luukkuun. Södikan listassa kiinnostuin ainakin helmikuussa ilmestyvästä Vilja-Tuulia Huotarisen uudesta kokoelmasta ja Simone de Beauvoirin esseekirjasta Onko Sade poltettava? Otavalta pullahtaa Sannan uusi kokoelma Päivänvalossa. Ensimmäisen perusteella tätä jo odottelin, tiettyä syyhyisyyttä sormissa. Klassikko-osastolta Otavasta tulee Claude Simonin Tuuli. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -sarja saadaan vihdoinkin päätökseen. Myönnän auliisti, että olen lukenut vain ensimmäisen osan, senkin velvollisuudentunnosta joskus kauan sitten, miltähän se nyt tuntuisi.