Koti, uskonto ja isänmaa

Jarkko Tontti: Koti, uskonto ja isänmaa. Esseitä. Helsinki-kirjat 2011. E-kirja, Otava 2014.

ISBN/EAN: 9789525874303. Kansi Susanna Appel, kannen kuva Riku Isohella.

Verkkokaupasta, Suomalainen Kirjakauppa, Rosebud.

E-kirja (Otava, 2014), Elisa Kirja, Suomalainen Kirjakauppa, iTunes.

Sanottua

”Kirjallisuutta käsittelevistä esseistä mielenkiintoisin käsittelee Runebergin runoutta sekä tämän ja Snellmanin kirjallisuuskäsitysten vastakkaisuutta. Myös sananvapauden ja tekijänoikeuden kehityksestä on kirjoitettu tärkeät esseet.” – Suomen Kuvalehti 11/2011.

”Tontin kokoelma Koti, uskonto ja isänmaa on toimivaa esseetä preesensissä. Kirjailija on sisäistänyt hyvin Stieg Larssonin periaatteen, ettei demokratiaa voi puolustaa anonyymisti.” – Turun Sanomat 8.12.2011.

”Teoksen kiistaton vahvuus on ennen kaikkea taitava sanankäyttö.” – Kritiikki. Nuoren Voiman kirjakatsaus. Kevät 2011.

”Kieli on nautinnollisen kaunokirjallista. Koti, uskonto ja isänmaa on siis teos, jonka esseet ovat juuri sellaisia kuin hyvien esseiden tulee ollakin…Lisää tällaisia!” – Keskipohjanmaa 13.2.2011.

”Hyvin kirjoitettua ja johdonmukaisesti perusteltua tekstiä on aina hauska lukea, silloinkin, kun on toista mieltä.” – Lakimiesuutiset 3/2011.

Arvosteluja ja muuta

Aamun kirja. YLE TV1 – 27. tammikuuta 2011.

Kalle Haatanen. YLE Radio 1 – 14. helmikuuta  2011.

Palefacen vieraana kirjailija Jarkko Tontti. Radio Helsinki 18. tammikuuta 2012.

Juhani Brander: Yritelmä nimeltä Suomi. Turun Sanomat 8.2.2011.

SISÄLLYS

Esipuhe…………………………………………………………………….7
Ilmaisunvapauden uhat 2000-luvulla…………………………10
Vedessä……………………………………………………………………37
Senaatintorin sanoma……………………………………………….44
Pakanan joulu…………………………………………………………..55
Koraanikoulusta kriisinhallintaan………………………………62
Kirjallisuudesta ja politiikasta…………………………………….73
Kansallisesta edusta,
yhteisöllisyydestä ja perinteistä………………………………….81
Taide, viihde ja tekijänoikeudet………………………………….92
Jumalten tuhot…………………………………………………………99
Neljä runoilijaa…………………………………………………………117
Vallankumous Venäjälle!…………………………………………..143
Ruokanationalisti syö pöydässäsi……………………………….151
Viisauden rakastamisesta………………………………………….157
J. L. Runeberg – Runoilija kansallisfilosofin kourissa….178
Päivähoito pakolliseksi!…………………………………………….187

Esipuhe

Kirjailijan työ on valehdella. Parhaimmillaan taitava valehteleminen eli kaunokirjallisuus kertoo jotain paljon todempaa ihmisenä olemisesta kuin tiukimmatkaan tosiasiat tai tieteellinen tutkimus. Kirjallisuus, erityisesti runous, tulee iholle ja vaikuttaa onnistuessaan ihmiseen paljon voimakkaammin kuin journalismi tai tietokirjallisuus. Siinä on kirjallisuuden voima ja siksi se on yhä olemassa.

Jostain syystä kirjailijalle lankeaa kirjallisen työnsä lisäksi usein julkisen keskustelijan rooli. Se on kirjallisuuden kannalta erinomainen asia. Kaunokirjalliset teokset joissa puhkutaan kulttuurisia tai yhteiskunnallisia kannanottoja epäonnistuvat  usein. Tämä ei tarkoita, että kirjallisuuden pitäisi kartella poliittisia tai yhteiskunnallisia aiheita, päinvastoin. Mutta pysyäkseen kirjallisuutena, käsittelyn pitää tapahtua kirjallisuuden omasta tulokulmasta. (Lisää tästä esseessä Kirjallisuudesta ja politiikasta). Jotta suora yhteiskunnallinen keuhkoaminen ei luikertelisi kirjallisuuteen, on mitä suotavinta, että kirjailijat laukovat mielipiteitään muilla areenoilla.

Siksi tämä kirja.

Faktan ja fiktion hämärällä rajaseudulla on oma nimensä. Se on essee, yritelmä, joka juontuu ranskan verbistä essayer, yrittää. Joidenkin tämän teoksen kirjoitusten tähtäyspiste ei ole siinä, miten asiat ovat, vaan miten niiden pitäisi olla. Usein ellei aina niin sanottu todellisuus on kuitenkin avoin tuhansille tulkinnoille. Radikaalein mielipide on lähes aina paljastaa uusi näkökulma todellisuuteen, näyttää miten toisin se voidaan käsittää. Essee on myös henkilökohtainen kirjallisuudenlaji. Innoitus, tarve tai halu kirjoittaa jostain aiheesta kumpuaa syvältä, niin syvältä, ettei sinne voi nähdä, vaan siitä pitää kirjoittaa.

Mukana on siksikin paljon tekstejä, jotka liittyvät omiin tekemisiini. Kesäkuussa 2008 olin paikalla kansainvälisen uutiskynnyksen ylittäneessä draamassa Hanti-Mansijskissa suomalaisugrilaisten kansojen maailmankongressissa. Vastalauseena putinistiselle provokaatiolle Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves marssi ulos kokoussalista. Suomen presidentin Tarja Halosen puheenvuoron samassa tilaisuudessa olisi voinut pitää Urho Kekkonen Kremlissä vuonna 1971. Cocktailtilaisuudessa kysyin Ilvekseltä voisinko saada Viron kansalaisuuden. Tuntui siltä, että Suomen kansalaisuudesta voisin luopua.

Toiset teksteistä taasen liittyvät taiteellisiin rakkauksiini, kuten Paavo Haavikkoon ja Eeva- Liisa Manneriin. Ja sitten on monta kirjoitusta, jotka kumpuavat kokemuksesta, josta kaikki puhe yhteiskunnasta nousee eli epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta. Maailma on täynnä tarpeetonta kärsimystä ja kuolemaa. Niitä aiheuttavat ennen kaikkea uskonnot, nationalismit ja muu niin sanottu ”yhteisöllisyys”.

Kirjoitukset perustuvat osittain aikaisemmin ilmestyneisiin teksteihin. Kaikkia on kuitenkin muutettu saamani palautteen perusteella. Muutamaan on tullut vain pienehköjä lisäyksiä, kuten kotiäiti Nina Mikkosen televisiopillastuksen 17.1.2009 aiheuttaneeseen kirjoitukseen Päivähoito pakolliseksi! Useita kirjoituksia on yhdistelty toisiin teksteihin, niitä on karsittu, viilattu ja höylätty. Kiitos saamastani palautteesta, olen monessa kohtaa muuttanut mieltäni niiden ansiosta. Viisastuminen on sallittua, jopa suotavaa.

Jarkko Tontti,
Snellmaninkadulla,
Helsingissä 6.12.2010