Kroatiasta, sananvapaudesta ja vähän jazzistakin

Osallistuin äsken Zagrebissa Kroatian PENin 90-vuotisjuhliin. Vuonna 1927 perustettu Kroatian PEN on melkein saman ikäinen kuin Suomen PEN, joka viettää ensi vuonna samaa juhlavuotta.

Tilaisuus sai melkoisesti huomiota paikallisessa mediassa, television pääuutisia myöten. Paikallisten lisäksi vieraiksi oli kutsuttu kirjailijoita eri puolilta maailmaa. Paljon kohtaamisia vanhojen PEN-ystävien kanssa.

Keskusteluissa sivuttiin useaan kertaan vuoden 1933 PEN-kongressia, joka järjestettiin Dubrovnikissa. Kongressi oli monessa mielessä historiallinen. Hitler oli juuri noussut valtaan Saksassa ja natsit olivat kaapanneet haltuunsa Saksan PENin. Se kieltäytyi tuomitsemasta Saksan kirjarovioita ja kirjailijoiden vainoamista. Kongressissa Saksan PEN myös yritti estää juutalaista kirjailijaa Ernst Tolleria puhumasta. Lopulta Saksan PEN irtautui PEN Internationalista ja Thomas Mann perusti Yhdysvaltoihin maanpaossa olevien saksalaiskirjailijoiden PEN-keskuksen.

PEN-kongressi Dubrovnikissa vuonna 1933

Olisi kiinnostavaa tietää osallistuiko kukaan suomalainen vuoden 1933 kongressiin. Viron Kätlin Kaldmaalta kuulin, että ainakin Viron PEN oli edustettuna.

Kuusikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1993 Dubrovnikissa järjestettiin myös PEN-kongressi ja tilanne oli jälleen tulenarka. Jugoslavia oli hajonnut ja Kroatia oli sodassa. Kroatialaiset kirjailijat muistelivat, kuinka PEN oli pitkään Kroatian valtion turvallisuuspoliisin seurannassa ja vähän väliä PENin toimintaa myös häirittiin. Kansallismieliset aktivistit kokivat järjestön epäilyttäväksi.

Nykyään Kroatian PENin asema maassa on erinomainen ja se näkyy myös julkisessa ja yksityisessä tuessa. Zagrebin kaupunki on antanut järjestölle näyttävät toimitilat kaupungin keskustassa ja myös valtion kulttuuribudjetista tulee anteliasta tukea. Siitä huolimatta järjestö kommentoi ärhäkkäästi poliitikkojen tekemisiä, kuten kansalaisjärjestön pitääkin. En voi olla huomauttamatta, että Suomen PENin saama tuki on Kroatiaan verrattuna todella, todella vähäinen. Siis vaikka Suomi suurempi maa väkiluvultaan ja monin verroin rikkaampi. Ehkä myrskyisä historia on opettanut kroatialaiset arvostamaan ilmaisunvapautta ja kirjallisuutta enemmän kuin Suomessa.

Juhlat päättyivät erinomaisen päheään jazz-konserttiin Margaretska-kadun Boogie klubilla, hikinen tunnelma ja kiihkeää soitantaa!

Huomenna lennän Zagrebista Ateenaan, Suomen Kirjailijaliiton residenssiin. Ensi vuonna ilmestyvä romaani on jo hyvässä vaiheessa, mutta tekemistä riittää vielä.

 

 

1 Response to “Kroatiasta, sananvapaudesta ja vähän jazzistakin”


Leave a Reply