Pe 21 Maa 2008
Juuri luukusta kolisseessa Suomen Kirjailijaliiton Kirjailija-lehdessä puheenjohtaja Kari Levola jatkaa keskustelua liiton jäseneksi pääsemisestä. Olen paljolti Karin kannoilla, mutta teksti on hivenen hyökkäävä ja tuskainen. Kohteena on Hesarin toimittaja Esa Mäkinen, joka keskustelun aloitti jutullaan Kata Kärkkäisen epäonnistuneista yrityksistä päästä liiton jäseneksi.
Kyllä aiheesta keskustella saa, sanoisin, ja pitääkin. Katan kaltaiset viihdeheitukat toivottavasti jatkossakin pidetään kaukana liitosta, joka on ennen kaikkea taiteilijajärjestö. Mutta jäsenvalinta on silti asia, josta pitäisi keskustella. Tiedänpä muutamankin runoilijan, hyvän sellaisen, joiden hakemus on hylätty. Ja kun liiton jäsenlistaa katsoo, voi vain ihmetellä joidenkin pääsyä jäseneksi. Minun on vaikea ymmärtää, miten esimerkiksi Panu Rajalan kaltainen hömpänsuoltaja voi olla Suomen Kirjailijaliiton jäsen.
Myös uusin Ylioppilaslehti ottaa asiaan kantaa, vaikkakaan ei suoraan. Ylkkäri nolaa itsensä perinpohjaisesti kutsumalla ingressissä Kata Kärkkäistä ei vain ”kirjailijaksi” vaan myös ”kuvataiteilijaksi”. Taidemaalariliittoon Kärkkäisellä on vielä paljon pidempi matka kuin kirjailijaliittoon. Hohhoijaa.
Sinänsä on surullista, kuinka helposti julkisuudessa menee läpi itse itsensä ’taiteilijaksi’ tai ’kirjailijaksi’ nimeäminen. Näin on tehnyt mm. kolumnisti ja julkkispappi Jaakko Heinimäki, jonka kirjallinen tuotanto koostuu pikkunokkelista kolumneista, rippikoulujen oppikirjoista sun muusta uskiskynäämisestä.
Huonosti käy sille joka nimittää itsensä lääkäriksi tai asianajajaksi ilman pätevyyttä. Miksi sama ei koske kirjailijoita ja muita taiteilijoita?
23. maaliskuuta 2008 kello 13.23
Hyvä pääkirjoitus Kiiltomadossa, joku sitä kehui ja kävin itsekin lukemassa, hyvä kirjoitus siis.
Tulin juuri Rajalan päiväkirjasivuilta. En ole hältä lukenut kuin Sillanpää-trilogian eli en kaunoa lainkaan ja täytyy sanoa, että trilogian olisi voinut tehdä paremminkin, vaikkei se aivan kamala ole. Semmonen cum laude.
Oletko kirjailijaliiton jäsen? Monenko kirjan jälkeen hakemus hyväksyttiin ja monennellako kerralla? Olisi mielenkiintoista tietää näistä 1-5 kirjaa julkaisseista moniko on jäsen.
Ylioppilaslehteä en voi lukea. Ihan mielenterveydellisistä syistä. Se pikkukovistelu on kamalaa.
Jaakko Heinimäki on hirvittävä.
23. maaliskuuta 2008 kello 15.28
Kyllä Panu Rajala myös ns. kaunokirjallisuutta on kirjoittanut, joskaan ei kirjallisuutta merkityksessä taide. Esim. viihderomaanin ’Ratsumiehen rakkaus’. Sitä samaa kertakäyttöviihdettä kuin Kata Kärkkäisenkin teokset.
Ei minulla sinänsä mitään viihdettä vastaan ole, senkin lajin voi taitaa paremmin tai kehnommin; ja kaikki me jollain tavalla viihdettä käytämme.
Mutta toivoisin silti, että Kirjailijaliitto olisi vakavan taiteen järjestö, eli siis ihmisten jotka osaavat ja haluavat taidetta tehdä. Ja olisi eri jeppistä jos julkisuudessa eroteltaisiin kirjailijat ja muut taiteilijat itse itsensä kirjailijoiksi ja taiteilijoiksi nimenneistä puliveivaajista, kuten Kata Kärkkäisestä, Jaakko Heinimäestä ja Päivi Lipposesta; listaa voi jatkaa ja pitkälle.
Olen Suomen Kirjailijaliiton jäsen, ensimmäisellä hakemuksella tärppäsi.
25. maaliskuuta 2008 kello 16.14
Jarkko hei,
jos valitsemaasi linjaa jatkaa perille asti, niin siellä tulee Jarkko Laine vastaan. Käsittääkseni yksi syy siihen, miksi Kari Levola valittiin Jarkon seuraajaksi, oli se, että vain Jarkko I alkoi määritellä sitä, mikä on joko viihdettä tai taidetta.
Levolan Kirjailijan jutun mukaan uusia jäseniä on saatu 2000-luvun aluksi niin paljon, että 10 vuoden päästä todennäköisesti osa ei tule yrittämään päätyökseen kaunokirjallista kirjoittamista, kuten käsittääkseni tekevät Heinimäki, Kärkkäinen ja Rajala. Hekin tarvitsevat työhönsä tukea — ja onnea erityisesti,
tjt
25. maaliskuuta 2008 kello 17.11
Noh. Hivenen hätiköity johtopäätös, sanoisin. Vaikka korostettaisiin Kirjailijaliiton tehtävää taiteilijajärjestönä (eikä kenen vaan kynäilijän järjestönä), niin ei se tarkoita, että joku yksittäinen ihminen voisi määrätä mikä on taidetta.
Rajanveto on tietysti vaikeaa ja ehkä mahdotontakin aivan loppupeleissä, mutta tietty konsensus tiettynä hetkenä taideyhteisössä kuitenkin vallitsee. Toki on rajatapauksia ja valtapelit sun muut vaikuttavat, mutta mitään parempaa keinoa tuskin on tarjolla kuin taideyhteisön oma vertaisarviointi. Avointa sen tietysti pitäisi olla, eli perustelut julki ja jäsenet keskustellen päättäkööt.
Ja tämä ei tarkoita että kiivailisin viihdettä vastaan. Itsekin sitä monessa muodossa kulutan. Mutta kapitalismi kyllä huolehtii viihteentekijöiden eduista. Siihen ei järjestöjä kaivata…
26. maaliskuuta 2008 kello 13.19
Olettaisin, että suurin osa Yhdysvaltain käsikirjoittajista kirjoitta viihdettä, miksi ne sitten menivät lakkoon kapitalistisena pidetyssä maassa. Jos taas U.S.A. ei ole kapitalistinen maa, niin olen saanut ilmeisesti vääriä vaikutteita amerikkalaisesta viihteestä.
tjt
26. maaliskuuta 2008 kello 16.31
No juu. Mutta Hollywood-viihteen maailma on kyllä miljuunakilometriä meidän todellisuudestamme. Sinänsä tuo lakko oli hyvin poikkeuksellinen ja todennäköisesti ainutkertainen ilmiö maassa, jossa ammattiyhdistystoiminta on suurelta osin nujerrettu. Vaikea keksiä mitä iloa siitä meille voisi olla tai mitä se yleensäkään tähän keskusteluun liittyy.
27. maaliskuuta 2008 kello 22.06
Tein kirjoituksestasi etusivun jutun blogiini.
http://susupeta.vuodatus.net/blog/012054
28. maaliskuuta 2008 kello 3.41
Vastoin aiempia tietoja ironia ei siis olekaan tukehtunut itseensä. Se vain lemahtaa hassusti. Millaista postmodernistisen ilkikurista leikkiä korkean ja matalan rekistereillä onkaan, kun Suuri Kirjailija kirjoittaa ”loppupeleissä”. Siinä jää tekijyys ihan kysymyksenalaiseksi. Tätä ainaista epävarmuutta!
28. maaliskuuta 2008 kello 8.00
Määrittäisitkö kirjailijan?
Kannattaa myös muistaa, että monissa haastatteluissa haastateltava itse ei välttämättä ole lainkaan määritellyt itse itseään kirjailijaksi (tai kuvataiteilijaksi) vaan sen on tehnyt toimittaja.
Lisäksi minua kiinnostaa, oletko lukenut ainuttakaan Kärkkäisen teosta?
28. maaliskuuta 2008 kello 9.43
Lääkäreihin ja asianajajiin vertaaminen on kyllä ihan pikkuisen liiottelevaa kenenkään kirjailijan kohdalla niin kauan kuin kirjailijoilta puuttuu kirjailijaksi valmistava yliopistokoulutus.
Ymmärrän ongelman, mutta jos ihminen joka kirjoittaa kirjoja, joita perinteikkään kustantamon kaunokirjallisuusosasto kustantaa, ei voi määritellä itseään kirjailijaksi, niin kuka sitten voi ja millä perusteilla tämä asia voidaan määritellä.
1. huhtikuuta 2008 kello 7.27
Niin. Kustantajat pukkaavat ulos, kirjallisuuden lisäksi - mikä heille ansioksi suotakoon - melkeinpä mitä vaan mikä kaupaksi käy. Kuten katakärkkäistä, panurajalaa ja jaakkoheinimäkeä. Ja mikäs siinä. Kyllä viihdettä maailmaan mahtuu. Joka niistä iloa elämäänsä saa, niin siitä vaan; riemuitkaa. Onhan toki niin, että kymmenentuhatta kärpästä ei voi olla väärässä; lehmänpaska on hyvää. Eikö niin?
Mutta tyystin toinen juttu on se, että rahaa kustantajille tuova höpö sekoitetaan kirjallisuuteen, jota julkaistaan sen takia, että se on kirjallisesti merkittävää. Tätäkin kustantajat yhä tekevät, mikä on sinänsä hienoa ja ihailtavaa. Ja tekevät toivottavasti myös tulevaisuudessa vähät välittäen mölinästä jota nimettömyyden takana piileskelevät nettireppanat blogistaniin lähettelevät. Näille surullisille ihmispoloille toki huvinsa suotakoon, kaiketi ainoa ilo mitä näillä ihmisillä elämässään on.
1. huhtikuuta 2008 kello 15.59
Hyvä kommentti rohkealta blogaajalta ja kirjailijalta! Taidetta ei nykyään moni uskalla puolustaa.
26. huhtikuuta 2008 kello 14.51
Lisää taiteesta ja viihteestä:
http://www.vihrealanka.fi/node/1519