Antti Blåfield kirjoittaa 26.4.2008 Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla Leif Salménin esseekirjasta Alas Akropoliilta. Kirjaamossa on sattumoisin sama kirja kesken, joten luin tekstin kiinnostuneena.
Blåfieldin tulokulma on yhteiskummallinen, hän muistaa Salménin politiikan toimittajana ja vasemmistolaisena. Alun kohteliaisuuksien jälkeen hän tölvii Salménia ja vasemmistoälymyöstä yleensä elitismistä, voi kuinka omaperäistä. Ansioksi Blåfieldille suotakoon, ettei hän sentään käy Salménin kimppuun sillä perusteella, että mies joskus kuului SKP:n vähemmistöön eli ns. taistolaisiin. Tällä helpoista helpoimmalla kivikirveellä ruimivat vain ne, jotka eivät osaa mitään olennaista mistään sanoa. (Sinänsä on mielenkiintoista miksei laitaoikeistolaisiksi taistolaisuudesta kääntyneitä Björn Wahlroosia tai Paul Lillrankia koskaan pilkata menneisyyden puuhista.).
Osittain Blåfield on kyllä oikeassa. Joidenkin vasemmistolaisten yhä viljelemillä abstrakteilla yksinkertaistuksilla ‘uusliberalismista’ ja ‘amerikkalaisesta imperialismista’ hämärretään näkyvistä ihmiskunnan ongelmien monisyisyys. Puhumattakaan siitä ristiriidasta, että kannetaan huolta maailman köyhistä, muka, ja samalla kannatetaan kotimaista teollisuutta ja maataloutta suojelevaa protektionismia, joka on varmin este ns. kolmannen maailman ihmisten nousulle köyhyydestä.
Kirjaamossa sen sijaan surraan sitä, ettei Salmén enää kirjoita runoja. Oppineet kulttuuriesseet ovat silloin ja tällöin mukavaa luettavaa, mutta eivät vedä vertoja runolle tai romaanille. Rinnakkain Alas Akropoliilta -teoksen kanssa luen Salménin runokokoelmaa Ikoni (1988) jossa on verta ja vauhtia moninkertaisesti esseisiin verrattuna.
Niin se menee. Kiistat henkilöityvät ja tärkeämmäksi kuin voittaminen tulee vastustajan lyöminen lyttyyn.
Onko kukaan lukenut Salménin ainoaa romaania?
Tämä ei oikeastaan liity tähän blogiin, mutta toisaalle kirjoittamasi juttu oli todella mainio. Onneksi olkoon. Nimittäin tämä
http://www.vihrealanka.fi/node/1589
Jopas sattui. Ylen Elävästä arkistosta löytyi tv-pätkä vuodelta 1969. Äänessä mm. nuoret vasemmistolaiset Leif Salmén ja Bjorn ‘Nalle’ Wahlroos:
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=7&ag=60&t=&a=3421
Ei kannata Antti Blåfieldin kirjoituksilla päätään vaivata. Hän on yksi niistä käännynäisistä, jotka nykyisin papukaijamaisesti toistavat elinkeinoelämän asioita. Riippumattomasta journalismista eikä ajattelusta hänellä on aika vähän tietoa. Sitäkin vähemmän sivistyksestä.
Ahkera ellei ahkerin kivikirveellä ruimiva on A. Laitinen Iltalehdessä! Hyi hiisi!
Leif Salmen on todella säälittävä ihminen