Helsingin Sanomat raportoi tänään pakahduttavasta yhteiskunnallisesta ongelmasta, joka ruumiillistuu entisessä Playboy-tytössä Kata Kärkkäisessä: kirjailijaksi on tunkua ja sen myötä Kirjailijaliittoon. Kataa ei huolittu liiton jäseneksi eikä ole huolittu montaa muutakaan. Tämä tosin ei ole estänyt Kataa ja montaa muutakaan esiintymästä julkisuudessa kirjailijoina, mutta ei mennä nyt siihen.
Vastattakoon kysyntään lisäämällä tarjontaa. Tarvitaan lisää liittoja. Tietokirjailijoilla on jo omansa.
Perustettakoon Viihdekirjailijoiden liitto Katalle ja muille vastaaville. Tätä en ehdota pilkatakseni; kyllä hyvä viihde aina paskan taiteen voittaa. Dekkaristit voisivat perustaa Väkivaltakirjailijoiden liiton. Sauli Niinistö ja Päivi Lipponen käynnistäkööt Vaalikirjailijoiden liiton. Keittokirjailijatkin voisivat järjestäytyä.
Kirjailijaliitto tosin menettäisi uusiin liittoihin jonkin verran jäsenistöään, mutta surun alhossa rämpivien skribenttien onni on toki sen arvoista.
… mutta kai sen nyt olisi silti ollut asiallista, että hieman useampi ihminen Kirjailijaliiton johtokunnassa olisi perehtynyt Kärkkäisen pikaisen selailuni perusteella ei kovin kiinnostavaan kirjalliseen tuotantoon?
Ymmärrän että asia herättä sinussa vastakaikua, kun niin usein saat syviä sielullisia vammoja kaiken maailman diletanteista, joita kirjailijoiksi kutsutaan
Itseäni ei näin sivullisena niinkään kiinnosta kuka on sertifioitu kirjailija, vaan se kuka on hyvä kirjailija.
Noh, en koe saaneeni vammoja sieluuni tai muuallekaan viimeaikoina. Enemmänkin ihmetyttää tämä vimmainen kirjailijuuskaipuu. Siksikin, ettei näissä pätkistöissä juuri ole hurraamista.
Joidenkin sen sijaan on pakko kirjoittaa; ei osaa olla kirjoittamatta, ei pysty. Yleensä nämä ihmiset päätyvät ennemmin tai myöhemmin Kirjailijaliiton jäseniksi.
Noin yleensä, minua kiinnostavat kirjat paljon enemmän kuin kirjailijat, sertifikaateilla tai ilman.
Ongelmaa ei itse asiassa ole, kun alalla on niin onnellisesti asiat, että kirjailijaksi voi itseään kutsua, vaikkei kuulu liittoon. Lääkäreitä sen sijaan käy sääliksi. Kärkkäisenkään ei annettaisi intuboida.
Moi taas. Tämä oli hauska keskustelunpätkä. Pieni lisäys: Antaisin ehkä mieluummin Kärkkäisen kuitenkin intuboida kuin kuvataiteilla… Hyi olipas inhottavasti sanottu. Miksi me naiset ollaan niin pahoja toisillemme??
Jos olisin epäluuloinen ja ajattelisin ihmisistä vain pahaa, niin veikkaisin, että Kärkkäinen on ihan tyytyväinen kun ei päässyt liittoon ja pääsi siitä mekkaloimalla julkisuuteen. Muita keinoja hänellä ei taida olla enää käytettävissään…
Mutta kun en ole, niin arvailen, että hän on ihan vilpittömästi pettynyt ja haluaisi elää kirjoja kirjoittamalla. Ennemmin tai myöhemmin pääsee liittoonkin, luulisin.
Nyt siihen mennään… vähiin menis porukat jos ammattinimikettä sais käyttää vaan järjestäytyneet työntekijät. Kirjailijat, totta kai erikseen.
En ymmärrä, miksi vain ko. liiton jäsenet saisivat kutsua itseään kirjailijoiksi. Tästä aina jauhetaan, mutten vieläkään ymmärrä. Kyllä Kata K on ihan oikea kirjailija.
En ole huomannut kenenkään sanoneen, ettei Kata tai joku muu saisi kutsua itseään kirjailijaksi; ainakaan minä en ole sellaista sanonut.
Toki itsensä kirjailijaksi nimittäminen voi antaa hivenen hassun ja turhamaisen vaikutelman ihmisestä. Esim. kun vaalikirjoja tehtaillut poliitikko tai jonkin viihdealan ihminen kutsuu itseään kirjailijaksi.
Kai on niin, että kirjailija on ihminen joka päätyökseen kirjoittaa kaunokirjallisuutta. Vai onko?
Jos minä vaihdan kotona sulakkeen, en rohkene kutsua itseäni sähkömieheksi.