Sinne meni loma; tänään palasin stadiin. Kesä ei ole vielä loppunut, mutta minulla on pahoja aavistuksia senkin suhteen.
Jotenkin pöllämystynyt olo. Normaaliin, mitä se onkin, olemisen rytmiin päästäkseni lompsin heti Helsinginkadun uimahalliin, missä ähkin aikani raudan parissa ja uiskentelin sitten leppoisasti altaan päästä päähän pari kertaa, saunoinkin. Taas rokkaa, endorfiinissa on jeppistä lillua!
Varsinainen arki alkakoon ensi viikolla, silloin sorvin ääreen työhuoneelle.
Ai niin, Otavasta soittivat. Luokkakokous pullahtaakin maailmaan aikaisemmin kuin oli suunniteltu. Muutaman viikon päästä jo, viimeistään 23.8. kaupoissa, sanoivat.
Hep! Aika ylistävät oli jo ennakkoarviot. Jännitys varmaan tiivistyy?
No juu. Mutta ajatukset liitelevät jo tuleviin töihin; parasta lääkettä jännittelyyn on ryhtyä uudelle kirjalle. Ei kannata jäädä tuleen makaamaan.
Hehe,
Kirjailija ei näemmä palaa sorvin, vaan hiomakoneen ääreen. Mahtaa olla hidasta puuhaa työkalu huomioiden
Joo. Hiomakoneella rustataan runoja, sorvilla pitkää proosaa.