Noin ylipäänsä (mitä sekin oikeastaan tarkoittaa, ’ylipäänsä’) lukupäiväkirjablogaukset eivät toimi. Maailma on kirjoja väärällään ja mitä todennäköisimmin sinä siellä et ole lukenut samoja kirjoja kuin minä täällä. Ei ole montaa asiaa joka olisi tylsempää kuin lukea kirjoista, joita ei itse ole lukenut. Mutta tämänkin uhalla tai tämän apologian turvin roiskaisen lyhyen lukulistan, eli mitä olen viime viikkoina lehteillyt:

Tuomas Timonen: Oodi rakkaudelle. 2007. Ertsin hyvä. Lue tämä heti.

Juha Seppälä: Ei kenenkään maa. 2006. Ekat 100 sivua olin haltioissani (ja kateellinen), sitten vähän helpotti, paras terä taittui loppua kohti.

Zbigniew Herbert: Kyynelten teknologiasta. 2005. Suom. Juhana Rosti. Tämän aavistan vaikuttavan omaan kirjoittamiseeni, jotenkin.

Alexandra Ahndoril: Tyko Brahen tähtitaivas. 2007. Suom. Jaana Nikula. Tästä lisää täällä tai täällä.