Uutinen Bernhard Schlinkin Lukijan filmatisoinnista läväytti muistoja mieleen. Eikä ihan pienestä aiheesta, vaan siitä, miksi teen nykyään sitä mitä teen.
Nimittäin. Keväällä 2001 asuin Berliinissä ja päkersin loppun väitöskirjaani. Kiinnostus oli, noh, vähäistä. Sattumalta kirjakaupasta tarttui mukaan Humboldt Universitätin julkisoikeuden ja oikeusfilosofian professori Bernhard Schlinkin romaani Der Vorleser. Kehnohkolla saksan taidollanikin tajusin, että kirja oli hemmetin mainio. Tuumin, notta jos Schlink, niin miksen minäkin. Eikun kirjalle.
39 kielelle käännetty Lukija oli ensimmäinen saksalainen romaani joka kapusi New York Timesin bestsellerlistan kärkeen. Sen myötä Hollywood-koneisto kävi siihen kiinni ja elokuva on tulossa Suomeenkin maaliskuussa. Aavistuksen huolestun. Toki on Hollywoodista tullut kuranttiakin tavaraa, mutta olisin toivonut sakujen itse filmatisoineen Lukijan. Viime vuosina Saksasta on tullut eri jeppiksiä elokuva, kuten Toisten elämä (Das Leben der Anderen) ja Hitlerin viimeisistä päivistä kertova Perikato (Der Untergang).
Mutta silti aion mennä katsomaan, niin.
Lukija on upea kirja ja Toisten elämä paras elokuva vuosiin.
Meemihaaste sinulle: kuusi satunnaista totuutta itsestäsi.
Arvi!
Gulp. Olen hivenen huono avautumaan; tai siis pelkään että kirjoittamiselta lähtee ponnin jos kirjoitan kaiken suoraan esille…