Skip to content
Jarkko Tontti

Jarkko Tontti

Lumirunoutta

Pitkästä aikaa kirjoitan tänne runon. Ehkä tämä päätyy joskus eteenpäin ja kansiin, ehkä ei. Parannusehdotukset ja muut kommentit luetaan tarkkaan.

Joulukuun myrskypäivänä minä on yksin
kuin vihollisten piirittämä poika koulun pihalla
sinä valkoisena päivänä
kun lunta tuli kaikista suunnista
iskuja kasvoihin
potkuja reisiin ja muualle
sinä joulukuun päivänä
minä muistaa runon jossa sanottiin,
että on seutuja maailmassa
missä kukaan ei ole koskaan yksin
vaan synnytään, eletään,
kuollaan tungoksessa, minkä
täytyy olla on hirvittävää,
yhtä hirvittävää
kuin olla kaksin jos ei ole mitään sanottavaa
ei rakkautta, ei vihaa, ei edes
välinpitämättömyyttä
sitäkään sanottavaa
se on valkoista
valkoisempaa, tyhjää vailla loppua
ei pieni vaan iso kuolema, päättymätön lumimyrsky,
minä muistaa
sinä valkoisena päivänä.

Lunta Snellmaninkadun sisäpihalla 19.12.2010
Kangasala. Talvi 2010

Jaa tämä

Facebook
Twitter
LinkedIn
Email

2 Comments

  1. Tulin sivuillesi Ylen aamu-tv:n johdosta. Ei uutta ajattelurintamlla vaan mielenkiintoisia näkökulmia sinulla Raamattuun. Napsaan itselleni. Ja nyt puhutaan vivahteista. Olen itse…en enää agnostikko tai ateisti. Apateisti ehkä paras määritelmä.

    Hyvä runo. Moniulotteinen. Juicemaista sanan käyttöä. Individualismia ja massa-ajattelun kritiikkiä. Vaihtaisin vihollinen sana kiusaajaan. Itse koin henkilökohtaisia juttuja kun luin runon, mutta se on mun asia.

    Hyvää kevään jatkoa!

    – Harri –


Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kirjat

Löydät kirjoittamani romaanit, runoteokset, esseekokoelmat ja fantasiakirjat täältä

Seuraa minua