Su 29 Huh 2007
Le Monde diplomatiquen - tuon ärhäkän maailmanpolitiikan rakkikoiran - suomenkielinen kakkosnumero tupsahti ilmoille. Käänsin siihen Dominique Vidalin ja Philippe Rekacewiczin perusteellisen artikkelin israelilaisten toimista palestiinalaisten häätämiseksi Itä-Jerusalemista. Karua on. Apartheid on sana joka nousee vääjämättä mieleen. Suomenkielisen Diplon toimitus on näköjään tekstiä aika paljon lyhentänyt. Kirjaamon terhakat arkistotyöläiset päättivät pistää alkuperäisen ja pidemmän tekstin luettavaksi, tänne.
Ja sitten kävin vieraissa. Nimittäin vieraan taiteenalan äärellä, Tarmo Paunun uuden näyttelyn avajaisissa Galleria Bakeliittibambissa Rikhardinkadulla. Toki on Tarmo vanha koulukaverini Tampereen klassillisesta lukiosta, eli olen jäävi, mutta vaikutuin hänen töistään ihan oikeastikin. Hurjia värejä. Kannattaa käydä, siinä kirjaston vieressä.
30. huhtikuuta 2007 kello 7.49
Minä en ole Tarmo Paunun entinen koulukaveri, mutta näyttely vakuutti ja vaikutti silti. Hienoja maalauksia, eivätkä hinnatkaan olleet vielä karanneet käsistä.
30. huhtikuuta 2007 kello 11.10
Näin. Hesarin kriitikkokin oli Tarmolle suotuisa, kirjoitti jotenki niin (26.4.), että ”Primitivistisestä ilmaisustaan tuttu Tarmo Paunu ottaa uusissa maalauksissaan reilun askeleen kohti perinteisempää ekspressionismia. Teokset tuovat mieleen sekä 1900-luvun alun ekspressionismin ”ensimmäisen sukupolven” että sen tyylipiirteitä 1980-luvulla kierrättäneet uusekspressionistit.”