Pyysivät Eeva-Liisa Manner -seuraan, hallitukseen ja sihteeriksi. Minä suostumaan. En vain siksi, että ELM:n runot ovat isosti vaikuttaneet omaan kirjoittamiseeni, vaan siksi, että jotenkin kummasti olen kokenut salaperäistä yhteisyyttä hänen kanssaan.

Mitenkö? No ensinkin Tampere, entinen kotikaupunkini, jossa Mannerkin asui. Kävin koulua Tampereen Klassillisessa lyseossa muutama sata metriä Mannerin kodista Ojakadulla. Yksi koulukaverini, Mira joku, en muista sukunimeä, asui Mannerin asunnon alakerrassa ja joskus Miran luona liian makeaa valkoviinia koululaisjoukolla särpiessämme muistan kuvitelleeni Eeva-Liisan tassuttelemaan yläkertaan. Mira pyysi haastattelua johonkin kouluesitelmään mutta ELM sanoi kai ei, muistaakseni.

Manner kirjoitti menettämisestä ja poissaolosta, jonka taustalla on monien mielestä lapsuuden kokemus Viipurin kadottamisesta. No, minun isäni oli Karjalasta tulleita evakkoja hänkin, mistä juontuu kummallinen sukunimeni ja paljon muutakin. Ja sitten vielä se, että Mannerilla oli kesähuvila Kangasalla, jossa hän paljon kirjoitti. No tietysti, niin on minullakin.

Kaikki tämä on toki vain astrologissävytteistä loitsintaa, joka kertoo lähinnä siitä, että toivon joskus kirjoittavani yhtä kirkkaasti kuin Eeva-Liisa, joskus.

Glup, arvosteluja Vuosikirjasta on alkanut tipahdella, mm. täällä.