Ke 29 Maa 2006
Solar Films on lykkäämässä suunniteltua Mannerheim-elokuvaa, koska julkista rahaa ei olekaan tulossa kuten toivottiin. Hyvä homma.
Mannerheim-kultti on suomalaisuuden synkin puoli. Jotenkin on surullista, että kansallissankarina pidetään hädin tuskin suomea osannutta aatelishienostelijaa joka johti kansakunnan halkirepäisseessä sisällissodassa toista osapuolta. Ja yleensäkin, sotilaiden ihannoinnissa on jotain sairasta, siis ihmisten, joiden ammatti on toisten ihmisten tappaminen. Suomen historiasta löytyisi rakentavampiakin hahmoja, vaikkapa tämä täti.
Kirjaamon arkisto sen kun pullistuu. Lisäsin sinne äsken Nuoreen Voimaan taannoin kirjoittamani arvostelun Rimmis-Mikon Pussikaljaromaanista.
29. maaliskuuta 2006 kello 21.21
Mannerheim oli valapatto, sanansyöjä ja nimenomaan hienostelija.
Suomen surkeutta kuvaa se, ettei hienoa ja hienostelijaa eroteta.
2. huhtikuuta 2006 kello 22.08
Onko nyt varmasti niin että ”Mannerheim-kultti on suomalaisuuden synkin puoli”?
En ole itsekään erityisen innostunut marsalkastamme, mutten nyt jaksaisi sanoa, että ”sotilaiden ihannoinnissa on jotain sairasta, siis ihmisten, joiden ammatti on toisten ihmisten tappaminen.”
Mannerheimissa oli ainakin se hyvä asia, ettei hän ollut moukka, kuten nämä kosolat ja herttuat ym. hölmöt, jotka mielestäni ovat niitä synkkiä puolia. Päläplä.
3. huhtikuuta 2006 kello 8.34
Joo, mäkään en kaipaa Solar Filmsin Mannerheim-elokuvaa enkä suurmieskulttia, MUTTA…
Mitä pahaa siinä on, että Mannerheim oli hienostelija? Olisiko hän jotenkin parempi kansallisankari, jos hän olisi ollut piereskelevä juntti?
Mun korviin ”hienostelija” on viittaus Mannerheimin mahdolliseen homouteen tai ainakin jotenkin epämääräiseen maskuliinisuuteen. Ja kummassakaan ei ole mitään vikaa.
3. huhtikuuta 2006 kello 8.38
Mannerheim oli moukka, joka kävi herrasmiehestä vain siksi, ettei Suomessa ollut vertailukohtaa.
Mitä taas ihmisten tappamiseen tulee, niin itse arvostan enemmän asialleen omistautunutta amatööriä, kuin palkkatappajaa.