Kirjaamo juhlitsee 3-vuotiuttaan. Blogistanissa se on jo kelpo ikä. Tämän kunniaksi Kirjaamon Toimeenpaneva keskuskomitea päätti aloittaa uuden kirjoitussarjan: Juristikirjailijat, nuo epäreilusti unhoitetut.
Sarjan aloittakoon Dr. iur Johann Wolfgang von Goethe, mihin valintaan ehkä vaikutti se, että muudan kirjallisuusihminen kutsui minua kerran ’Kruununhaan Goetheksi’. Imarruin, vaikka vaistosin jonninmoista virnettä.
Goethella ei mene Suomessa hyvin. Verrattuna takavuosiin hän on tyystin marginalisoitunut. Joku ehkä juuri ja juuri muistaa Nuoren Wertherin kärsimykset. Tämä maineenmenetys näyttää, miten taloudellis-yhteiskunnalliset suhdanteet ehdollistavat taidetta. Aina vuoteen 1945 asti Goethe oli suomalaisessakin kulttuurissa kaikkien tuntemaa kaanonia, nyt samassa asemassa on Shakespeare. Tuhoisinta Goethen Suomen-maineelle on ollut V. A. Koskenniemen Goethe-ylistys.
16-vuotias Johann Wolfgang aloitti oikeustieteen opinnot Leipzigissa vuonna 1765. Perimätiedon mukaan hän vetelehti lähinnä kirjallisuuden luennoilla ja keskittyi riekkumiseen. Goethe päätyi kuitenkin myöhemmin töihin tuomioistuimeen ja lopulta virkamieheksi Weimariin. Vuonna 1779 hän sai arvonimen salaneuvos, joka herättää minussa suurta kateutta. Goethen väitöskirjaa ei aluksi hyväksytty sen skandalöösiyden vuoksi; teoksessa kyseenalaistetttiin Raamatun kymmenen käskyn asema ja status, mistä ei moni tykännyt. Pysyvin jälki Goethesta lienee näytelmä Faust, joka on osa pitkää Faust-traditiota. Suomeksi on viimeksi ilmestynyt Italian matka.
0 Responses to “Mehr Licht!”