Kirjaamo

Jo kolme vuotta minulla on ollut kirjoittamissoppi Artlabissa. Käyn siellä säännöllisen epäsäännöllisesti, silloin ja tuolloin, velvollisuudenteesta, kun huvittaa tai koska edellisestä kerrasta on kulunut tarpeeksi pitkä aika. Ihan hyvin voisin kirjoittaa kotonakin, ja kirjoitankin. Jotkut kirjoittavat kahvilassa tai baarissa. Sitäkin olen kokeillut ja joskus se toimii, minä tosin tarvitsen siihen korvatulpat. Eksistentiaalinen vilu ja yksinäisyys helpottaa kun istuu paikassa jossa on muitakin ihmisiä, vaikka vain tuijoittaisi ja näpyttelisi läppäriään.

Pelkän työnteon kannalta voisin luopua työhuoneesta (tai oikeastaan se on puolikas), mutta en halua. Noin yleensä on hyvä aamuisin lähteä jonnekin, ikään kuin simuloiden sellaista elämää, jota suuri osa ihmisistä elää. Pysyy ryhti ja roti. Mutta tärkeintä on tieto työhuoneen olemassaolosta, mahdollisuus lähteä sinne, mahdollisuuden mahdollisuus.