Hesarin Jarkko lokakuu 2006.jpeg

Vielä aivan äskettäin tämän sivun otsikko oli Curriculum vitae, latinaa, suomeksi se on ’elämän juoksu’.

Listasin päivämääriä, kouluja, työpaikkoja, kirjoittamiani kirjoja sun muuta. En ole aivan varma antoiko se minusta kohdallisen kuvan. Enkä ole aivan varma mikä on tai voisi olla kohdallinen kuva minusta tai yhtään mistään. Yrityksiä minäkuvaksi voitte lukea täältä tulevaisuudessa, pikkuisen ja hiljaa, kerrallaan.

Yleisesti väitetään, että synnyin vuonna 1971. Vallitseva ajanlasku perustuu erään juutalaisen kansankiihottajan oletettuun syntymäpäivään. Sosiaalinen fakta jolle en voi mitään.

Ja mitä sitten tapahtui? Monta intiimiä juttua, joista ette tule koskaan kuulemaan mitään. Julkistettakoon kuitenkin, että äitini innostuksesta keräsin perhosia, tapoin ne kloroformilla ruskealasisessa purkissa ja seivästin styroksiin. Mukana oli Nymphalis antiopa, suruvaippa.

Nymphalis antiopa.jpg

Tältä en saa rauhaa, seivästämiseltä.

Lisäys 22. marraskuuta: Taivun maailman edessä ja roiskaisen muodollisen ceeveen takaisin, tänne.

Mitäs sitten tapahtui? Jouduin kouluun tai pääsin, miten se onkaan, vuonna 1978. Rehtorin nimi oli Oiva Kulo ja ensimmäisenä päivänä hän kysyi minulta, notta pidänkö ksylofonin soittamisesta. En vieläkään osaisi vastata.

30.1.2007: Oppilaana en ollut peruskoulussa kummoinenkaan, on siinäkin sana. Lukiossa, Tampereen klassillisessa, otin tietynlaisen loppukiihdytyksen ja pärjäsin kaiketi ertsin hyvin.

Häpeäosastoa: Menin armeijaan, kuten tässä junttilandiassa miesten on tapa. Sittemmin olen palauttanut sotilaspassini ja ilmoittanut, etten ole tappamishommiin käytettävissä. Mutta ei siitä noin vain pääse. Vaikka ei tarvitse kertausharjoitella olen kuulemma edelleen reservin vänrikkinä pistettävissä  sodan aikana pyssynvarteen. Suomi on edelleen raakalaismainen maa, julma & kylmä paikka, joka käy yhä vain Talvisotaansa ja lukee Väinö Linnaa, yksioikoista kumisaapasrealismia.

Syksyllä 1991 muutin Helsinkiin, yliopistolle tajuntaani laajentamaan, siitä lisää kunhan kerkiän.

10.2.2008: Näyttää pahasti siltä, että en kerkiä. Mutta avauduin äskettäin aiheesta ja monesta muustakin YLE Radio Suomen Lauantaivieraana, kuunneltavissa täällä.