Ma 19 Maa 2007
Minna Canthin päivä uhkaa jäädä vaaliretostelun varjoon, ja jääkin, ei voi mitään. Hän tuskin olisi riemuinnut oikeistopuolue Kokoomuksen voitosta, en minäkään. Tyytyväinen hän olisi ollut naisten määrän hulppeasta kasvusta eduskunnassa, minä samoin. Minna olisi ollut eri iloinen myös koska eduskuntaan pääsi vaihteeksi ihan oikea kirjailija, Claes Andersson.
Minä sen sijaan ihmettelen miksi Andersson, fiksu kun on, viihtyy samassa porukassa Jaakko Laakson, Esko-Juhani Tennilän ja muiden laitavasemmiston öykkärien kanssa. Siis näiden neropattien, joiden mielestä Neuvostoliitto oli kiva juttu ja jotka ihan oikeasti olivat 70-luvulla kaatamassa demokratiaa ja pystyttämässä Suomeen sosialistista järjestelmää.
Myös Tommy Tabermann pääsi eduskuntaan, mutta en ole ihan varma onko hän kirjailija. Pätevä viihteentekijä toki.
Sen sijaan Paskin kirja pitkään aikaan-kilpailun voittaja Ahti Vielma näytää menettäneen senaattorin toogansa, vaikka hänen puolueensa menestyikin. Nyt hänellä siis on aikaa kirjoittaa, mikä on hivenen huolestuttava ajatus…
19. maaliskuuta 2007 kello 13.28
Toisaalta eduskuntahommat saattavat myös pitää Tabermannin pois kirjoituspöytänsä ja sulkakynänsä parista, joka olisi toki palvelus kansalaista kohtaan.
19. maaliskuuta 2007 kello 18.21
Kuulemani mukaan Jörkka Donner 80-luvulla senaattorina ollessaan otti kansan edustamisen lähinnä messevänä taiteilija-apurahana. Eli valtiopäivätoiminnasta viis ja eikun kirjoittamaan. Saapi nähdä miten tuo Taabertaja.
20. maaliskuuta 2007 kello 9.26
Kiinnostavinta oli, että senaattoripaikkansa varmistumisen jälkeen TT kertoi parantavansa taiteen ja tieteen pätkätyöläisten asemaa.
Epäilen, että hänen äänestäjänsä sen sijaan eivät olleet tuota apurahojensa kanssa tuskailevaa tai- ja tiedejengiä, vaan kaikkea muuta - ehkäpä juuri hänen lukijakuntaansa.
Nuo äänet mahtoivat mennä Claesille, Outi A-K:lle, Annille jne.