Su 18 Tam 2009
Pyysivät vanhan kolumnin myötä telkkkariin. Aiheena lasten päivähoito. Vastapuolena oli kotiäiti Nina Mikkonen, jonka mouhuamista kuunnellessa nauratti koko ajan tolkuttomasti. Sain kuitenkin pidettyä hymyn pyllyssä. Välillä tunsin myötähäpeää Mikkosen puolesta, ihmispolo nolasi itsensä tyystin. Jos olet absurdismin ystävä, klikkaa katsomaan, tänne.
Vaikuttaa siltä, että on meneillään on yleisempikin nyrjähdys. Mikkostyylinen kuuntelemattomuus ja vastapuolen päälle huutaminen yleistyy. Varsinkin jos jossakin sivutaan maahanmuuttopolitiikkaa ja tunnetun uusrasistin hullu-uhoamista, ponnahtaa esiin kuuliaisten vasallien räyhäjoukko, jolla ei ole mitään sanottavaa eikä varsinkaan perusteluja mielipiteilleen, mutta huuto on kovaa. Pohjattoman surullista väkeä.
Lisäys 19.1. Kotiäiti Nina Mikkonen: Lastentarhojen juuret ovat natsi-Saksassa. Helsingin Sanomat 19.1.2009.
Timo T.A. Mikkonen vaimonsa kohupuheista: ”Vastasi niin kuin pitikin” MTV3.fi.
Lisäys 20.1. Nyt myös Youtubessa.
Jyrki Lehtola: Lasten puolesta systeemiä vastaan. Iltalehti 20.1.2009.
Aina vaan paranee. Youtubessa nyt myös englanninkielisillä tekstityksillä: ”Looney woman raging about children’s daycar (English subtitles)”.
Ja joku on näköjään tehnyt tällaisenkin version ja tällaisen! Mutta paras on tämä 
18. tammikuuta 2009 kello 12.55
Katsoin tuon pätkän. Kiintoisa oli, mutta kivekseni taisivat vetäytyä takaisin kehon sisälle naisen vyörytyksen edessä…
Asiahan sinänsä on monitahoinen, eli jos lapsella on kotioloissa jonkinlainen yhteisö, ei päivähoito välttämättömyys ole; en siis itse esittäisi asiaa niin ehdottomasti kuin aloituksesi antoi ymmärtää - tosin alkua pitemmälle se koti-Cthulhu ei sitten sinua päästänytkään.
Jos nainen kasvattaa lapsistaan samanlaisia jyriä, voi koulussa tulla vaikeuksia. Hänhän liitti itseensä sanan sosiaalinen. Heh. Sosiaalisuutta siis on vyöryttää ja demonisoida toiset henk.koht. tasolla, jos pitäisi keskustella omista mielipiteistään.
Voitit siis väittelyn vaikka et mitään päässyt sanomaankaan. Ainakin minä aloin naisen käytöksen valossa pohtia, miten kummallisissa ympäristöissä lapset maailmankuvansa rakentavat, jos eivät koskaan tapaa perheen ulkopuolisia ihmisiä ja opi tosiaan tulemaan toimeen myös niiden kanssa, joilla on erilaiset ajatukset.
Nyt lähden kaivelemaan kiveksiä takaisin näkyviin.
18. tammikuuta 2009 kello 14.37
Mikkonen hävisi väittelyn jo ensimmäisellä natsiargumentillaan ja puhui myöhemmin jatkuvasti itsensä kanssa ristiin. Ruotsalaisen tutkimuksen arvon hän kyseenalaisti rasistisella perusteella (”Ruotsissa lisääntyvät enää vain maahanmuuttajat”) mutta kelpuutti kuitenkin yksittäisen professorin näkemyksen, koska ”hän puhuu sydämellään”.
Puolustauduit erittäin hyvin sikäli kuin sait suunvuoroa.
Todellakin, pohjattoman surullista tämä keskustelukulttuuri täällä meillä sydämellisten ihmisten maassa.
18. tammikuuta 2009 kello 15.22
Olipas hulppeaa katseltavaa tuo Aamu-tv:n keskustelunne! Voin kertoa, että ainakin 99 % ihmisistä pitää tuota Mikkosen käytöstä ala-arvoisena. Surullista katseltavaahan se oli, että miten olikaan hänen käytöksensä niin ala-arvoisen törkeää ja oli siellä varmasti jonkinmoisia vaikeuksia olla noinkin tyyni mitä olit, vaikka sisällä varmaankin vähän leiskui. Olit ylivoimainen keskustelun voittaja. Keskustelupalstoja jos vilkaiset, niin jopa Suomi24:llä pitävät Mikkosen käytöstä törkeänä ja se kertoo jo paljon!:)
18. tammikuuta 2009 kello 20.17
Paluu astialle. Selvähän se, että lauantainen ”väittely” oli sulka sun hattuun.
Tulin navigoineeksi ohjeesi mukaan sun ja rva Mikkosen aikasempiin selityksiin. Todella tuli sääli kotiäiti Mikkosta. Vaan hiukka ne sunkin teesis oli mielestäni kasattu herättämään debattia ja niinhän on käynytkin. Kommenttien joukossa asiaa, mutta rva Mikkonen on aivan pihalla ja sen sä tiesit.
18. tammikuuta 2009 kello 22.31
Huhhuh.
Aika hiljaiseksi veti tuo pätkä. Kuten jossain välissä pääsitkin sanomaan, niin uskoisin, että kaikki tasapainoiset ihmiset kyllä vetivät johtopäätökset Mikkosen ensikommenttien perusteella. Hitler-kortin heittäminen pöytään ensimmäisenä oli naurettavan ja säälittävän rajamailla.
Plussaa siitä, että et tehnyt perusvirhettä ja lähtenyt lyömään Mikkosta hänen omilla aseillaan, vaikka tuolla ihmistyypillä onkin yleensä pettämätön lahja vetää muut ihmiset keskusteluissa omalle tasolleen.
Harmi, että mielenkiintoinen keskustelu jäi käymättä…
19. tammikuuta 2009 kello 8.52
Kylläpäs hävetti Mikkosen puolesta. Sulka sinun hattuusi, vaikka silti kyllä aion omia lapseni kolmevuotiaaksi itselläni.
Mutta en sen pidempään, pitäähän lapsen oppia sosiaalisia taitoja toisten samanikäisten kanssa!
19. tammikuuta 2009 kello 9.43
Herää kysymys, millaisilla eväillä arvon kotiäiti lapsiaan kasvattaa, jos itselläkään eivät peruskäytöstavat ole hallussa. Kasvatuksen perusta luodaan kotona ja vaikka kotihoitoa 3-vuotiaaksi kannatankin, niin nyt tuli kyllä todistetuksi, että joissakin perheissä se päivähoito voi olla ihan suositeltava vaihtoehto. Siellä ainakin panostetaan käytöstapoihin ja sosiaalisiin taitoihin.
19. tammikuuta 2009 kello 9.51
Joo, hyvä että pysyit coolina.
Ruotsi ”sammuva kulttuuri”, hee.
19. tammikuuta 2009 kello 10.29
Joskus kuulin viisauden että älä väittele idiootin kanssa, hän vie sinut omalle tasolleen ja voittaa kokemuksellaan. Sitä kai Mikkonen yritti.
19. tammikuuta 2009 kello 10.31
Täälläkö se Hitlerin ajatusmallia puolustava, ”kavereineen” eläimiä vapauttava ja omaa älyään rakastava älykkö pitää blogiaan?
En voinut edes nauraa, vastapuolen esitys veti maton alta. Otan osaa siitä että keskustelun sijaan jouduitkin teuraalle.
Menetkö keskusteluun kun ensikerralla pyytävät?
19. tammikuuta 2009 kello 10.31
Nina Mikkosesta voi olla mitä mieltä hyvänsä, mutta myös opponentti teki ylimielisellä hymyilyllään itsestään pellen. Onnetonta keskustelua, PUOLIN JA TOISIN.
19. tammikuuta 2009 kello 10.34
Huh huh, olipa huonokäytöksinen moukka tuo Mikkonen..itse olen kyllä sitä mieltä että alle 3veen paikka on kotona, mutta rajansa kaikella, tunnen kovaa myötähäpeää tuota naista kohtaan. olit todella fiksunoloinen kun et mennyt mukaan tuohon kouhkaamiseen:)
19. tammikuuta 2009 kello 10.37
Terve, pisteet täältäkin sinulle tapaamisesta rouva Mikkosen kanssa. Minulle tuo keskustelu oli hyvä esimerkki siitä, miten asiallisella käytöksellä voittaa paljon enemmän kuin oman näkökulman tinkimättömällä puskemisella.
Mutta tähän on lisättävä, että ei se asiallisuus sinullakaan säilynyt enää blogin toisessa kappaleessa. Vaikka mielipide-eroja olisikin, ilmaisut ”uusrasisti” ja ”hullu-uhoaminen” lähenevät rouva Mikkosen argumentaatiota.
19. tammikuuta 2009 kello 10.52
Olipa järkyttävä kokemus katsoa tuota. Oikein puistatti. Tekisi mieli vetää mikkosmainen argumentti ja sanoa, että jos kotona kasvaa noin huonosti käyttäytyviä ihmisiä, kaikki lapset pitäisi pakkohoitaa päiväkodeissa.
Ihailen itsehillintääsi.
19. tammikuuta 2009 kello 11.33
Suruulinen video. Se, että aikuinen ihminen kokee televisioidun keskustelun ”sydämen äänellä” käytävänä natsikorttientäyteisenä huutokilpailuna, kertoo nähdäkseni siitä ettei kyseisen henkilön tulisi kasvattaa lapsia.
19. tammikuuta 2009 kello 11.34
Surullinen video. Se, että aikuinen ihminen kokee televisioidun keskustelun ”sydämen äänellä” käytävänä natsikorttientäyteisenä huutokilpailuna, kertoo nähdäkseni siitä ettei kyseisen henkilön tulisi kasvattaa lapsia.
19. tammikuuta 2009 kello 11.43
Sinun mukaasi koulumenestys on parempi niillä, jotka ovat olleet lastentarhassa ja huonompi niillä, jotka ovat kasvaneet kotiäitien hoidossa. Itse kasvoin kotiäidin hoidossa (tosin kerran viikossa oli käynti seurakunnan päiväkerhossa). Voin sanoa, että koulumenestykseni oli parempi kuin niillä ikätovereillani, jotka olivat lastentarhassa. Jos et usko, niin älä usko.
19. tammikuuta 2009 kello 12.28
Eniten jäi vituttamaan se miten toimittaja oli pihalla kuin käki ”keskustelua” vetäessään. Ei mitään auktoriteettia tai kykyjä hänellä…
Osaan kuvitella että Kirsi Virtanen oli rystyset valkoisena siellä kulisseissa kun ei päässyt ojentamaan frau Mikkosta. Kirsin nenälle ei moinen vaahtoaja olisi päässyt hyppimään! Kirsin ohjelmia Ykköseltä kuunnelleet varmasti tietävät kuinka hän olisi puhunut vihamielisen vierään pyörälle ja tehnyt peruusteellisen taustatyön jolla nollata paskapuheet lennosta.
19. tammikuuta 2009 kello 12.29
Mainio, viihdyttävä keskustelu:)
Ymmärrän molempien näkökulmia, enkä asetu kummankaan puolelle.
Omassa lapsuudessani asia hoidettiin niin, että oltiin jossain päiväkerhossa osa viikkoa, muistaakseni kolmena päivänä. Katsottiin, että se riittää noihin Jarkon tavoitteisiin.
Ei kyllä riittänyt, mikäli tutkin itseäni. Toisaalta olisiko minussa himleriläisellä tehosopeutuksellakaan saatu aikaan toivottua tulosta. Toki ihmeitä tapahtuu, ja niitä on aina syytä odottaa.
19. tammikuuta 2009 kello 14.42
Olipas harvinaisen huono ”keskustelu”. Kummallakkaan ei substanssit hallussa (se ruotsalaistutkimus on oikeasti hyvin kyseenalainen ja muutoin blogittajan jutut oli ihan yhtä mutua kuin kirkujankin) ja toinen huutaa kuin hyeena koko ajan.
19. tammikuuta 2009 kello 15.06
Yhdessä asiassa olen samaa mieltä Ninan kanssa. Nina tosiaankin on niin helvetin tyhmä, että on jäänyt kotiin hoitamaan lapsia.
Ilmeisesti ei paljon duunia hänelle olisi tarjollakaan ja nyt pitää sitten puollustaa ”kotia, uskontoa ja isänmaata”.
On nää kotona pumpulissa kasvaneet lapset nähty joilla ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja ja viimeistään koulussa tulee vaikeeta.
19. tammikuuta 2009 kello 15.16
Melkoinen vanhan kansan pirttihirmuhenkinen hyökkäys naiskeskustelijalta. Hyvät käytöstavathan siinä häneltä unohtuivat. Joka tapauksessa ärsyttävää oli myös bloggaajan hihittely ja hymistely. Isällä on omasta lapsuudestaan jo niin pitkä aika, että on vaikea ymmärtää muita näkökulmia asiaan kuin akateemikoiden laatimia tutkimuksia.
Ei yksi ruotsalaistutkimus todellakaan vielä todista mitään. Varmasti ryhmässä olemisella on omat hyvät puolensa, mutta asia ei ole mustavalkoinen ja ryhmiäkin on eri kokoisia ja erilaisia.
Moni muistaa henkilökohtaisesta kokemuksesta miten ei ole pitänyt lapsena tarhassa olemisesta ja on saanut jotain pieniä traumoja noilta ajoilta.
Itse olin suurimman osan ajasta perhepäivähoidossa (on siis muitakin vaihtoehtoja kuin kotihoito äidin kanssa tai iso tarharyhmä). Päiväkerhoon menoa inhosin aina, samoin inhosin sellaisen perhepäivähoitajan luona olemista, joka piti ”koulua” meille 3-5-vuotiaille hoitolapsille. Piti opetella lukemaan ja kirjoittamaan omaan kehitystasoonsa nähden etuajassa vaikka olisi mieluummin leikkinyt omia leikkejään. Kyseisessä hoitopaikassa monelle lapsille oli stressistä aiheutunut neurologisia häiriöitä, kuten puhevikoja ja tic-oireita, ja joku puheterapeutti ja psykologi tarvittiin tapaamaan lapsia päivähoidon aikana.
Aremmat lapset pelkäävät etenkin isoissa ryhmissä olemista, joissa heillä ei ole yhtä turvallista aikuista, kuten pienemmissä päivähoitoryhmissä yleensä on. Oma äitini on kertonut, että vaikka olin muuten rauhallinen, päiväkodissa 2-vuotiaana käyttäydyin toisinaan aggressiivisesti muita lapsia kohtaan esimerkiksi puremalla toista lasta ja kotona en ollut tavalliseen tapaan iloinen ja rauhallinen päivän jälkeen, vaan omiin oloihini vetäytyvä ja mietteliään oloinen.
Lopulta minusta lienee tullut aivan tavallinen ja tasapainoinen ihminen, mutta vieläkin reilusti yli 20 vuotta myöhemmin minulla on epämiellyttäviä muistoja päivähoitoon liittyvistä kokemuksista. En väitä, että parempi olisi ollut kotona kouluiän alkuun asti, mutta joka tapauksessa parempi pienessä kuin isossa ryhmässä, ja ilman pakollista ohjattua toimintaa.
19. tammikuuta 2009 kello 15.20
Kamalaa katseltavaa! Tämän jälkeen tuskin uskaltaa edes tunnustaa olevansa nainen ja äiti.
Rva Mikkonen käy täydellisestä esimerkistä siitä, miten käy kun ihminen viettää liian kauan aikaa neljän seinän sisällä lasten kanssa vailla aikuiskontakteja. Yksinkertaisesti sitä vain alkaa kuvittelemaan, että kaikki kanssaihmiset on neljän vuoden uhmaikää eläviä mukuloita, joille ainoa keino saada jotain tolkkua on toistaa samaa asiaa kerran toisensa jälkeen niin kovaa kuin palkeista lähtee.
Henkilökohtaisesti olen viimeistään nyt äärimmäisen iloinen, että ymmärsin jo varhain lähteä pariksi päiväksi viikossa töihin ja viedä lapset tarhaan. Kamalaa ajatellakaan mitä niistä tulisi kun jatkuvasti eläisivät ”oman rytminsä” mukaan vailla mitään päiväkodin rauhoittavia rutiineja ja tapakasvatusta mikkosmaisesti mouhaavan kotiäidin armoilla.
Hillitymmin käyttäytyvän vastapuolen kanssa keskustelu olisi voinut olla hedelmällinenkin, tosin sen julkisuusarvo olisi tämän rinnalla ollut vallan mitätön.
Erityismaininta sinulle Jarkko pokan pitämisestä kohdassa jossa rouva huutaa ettet saa suun vuoroa kun puhut niin hölmöjä.
19. tammikuuta 2009 kello 15.21
”Nyt alan ymmärtää halun lähteä kotoa vapaaehtoisesti kertaamaan vaikka ikäkin painaa” (kommentti Kauppalehden keskustelusta)
Tämä oli omituisin tv-väittely marraskuisen verokeskustelun (Sarasvuo, Hemming, Arhinmäki & Isokallio) jälkeen. Tosin TTA:n edellinenkin vaimo käytti samaa retoriikkaa, joten mikään pään räjäyttävä ylläri tämä natsikorttipakka ei ollut.
19. tammikuuta 2009 kello 15.37
Kieltämättä keskustelutaito on häviävä osaamisalue, niin netissä kuin vaikkapa TV:ssä. Päälle huutaminen ja meuhkaaminen ovat huonoa käytöstä, mutta huolestuttavaa on se, että yhä enemmän tuntuu liikkuvan näitä ”yhden totuuden apostoleja”, jotka eivät voi hyväksyä muiden erilaisia ratkaisuja, mielipiteitä tai näkemyksiä. Ja kun päälle laitetaan koristeeksi vielä intellektuelli perustelu: ”Kuten omalla/mummon/kumminkaiman kokemuksella voin sanoa…”, on keskustelu vajonnut auttamatta idiotismin tasolle.
19. tammikuuta 2009 kello 15.47
Olen huolissani Mikkosen lapsista. Miten noin dominoiva äiti voi kasvattaa lapsistaan erilaisia näkökulmia arvostavia tai ylipäänsä tasapainoisia ihmisiä. Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, että kotiin jäävät nimenomaan ne vähän koulutetut äidit joiden ei pitäisi, ja ne joiden olisi hyvä jäädä kotiin, lähtevät töihin.
Omat kolme poikaani ovat kasvaneet tasapainoisiksi nuoriksi miehiksi laadukkaan varhaiskasvatuksen avulla. Päivähoito on tukenut omaa kasvatustyötämme ja kasvattanut pojistamme sosiaalisia.
Omasta esiintymisestäsi saat olla ylpeä. Siitä paistoi läpi sivistyneen ihmisen vuorovaikutus- ja argumentointikyvyt.
19. tammikuuta 2009 kello 15.55
KaisuT: Eli esimerkiksi oma kokemus lapsuusajoilta ei paina vaakakupissa mitään, vaan pitää kysyä siltä tutkijalta, joka on päätynyt siihen ratkaisuun, jota tietyssä maailmankatsomuksessa pidetään oikeana? Tai oman mummon tai äidin kertomukset omista tai oman äidin lapsuudesta tai omien sisarusten lapsuudesta eivät käy laatuun, koska tietyn tutkimuksen tehnyt ruotsalaistutkija tietää kuitenkin parhaiten mikä kaikille ihmisille universaalisti on parhaaksi? Ja omista kokemuksista kertominen on idioottimaista?
En tässä väitä, että useimmilla äideillä olisi jokin myötäsyntyinen kyky tietää ”mikä on heidän lapselleen parhaaksi”. Kyllä äidit tekevät paljon virheitä. Mutta ei voida pitää universaalina totuutena myöskään yhtä tutkimustulosta, jota on vielä tulkittu vapaalla kädellä omia tarkoitusperiä parhaiten palvelevaksi.
19. tammikuuta 2009 kello 16.04
Vau, parasta tv-viihdettä pitkään aikaan. Ei tosiaan ihme että Timota lähtee kertausharjoituksiin pyytämättä, kun kotona odottaa tuollainen sekosönkkä.
19. tammikuuta 2009 kello 16.15
Komppaan kaikkia edellisiä. Ja tuo Rusakon mainostama TV-väittely oli kyllä tosiaan mainio myös.
En ole lukenut Jarkon tai muidenkaan aihetta mahdollisesti käsitteleviä kirjoituksia, mutta silti uskallan _yleistää_ että mielestäni näissä lapsia koskevissa tärkeissä keskusteluissa unohtuu usein ainakin kaksi asiaa:
-Meillä (ainakin Suomessa) ei koskaan ole ollut vanhemmilla enemmän aikaa lapsilleen kuin nykyään,
-En tiedä kuinka pitkä on päivähoitojärjestelmän historia, mutta arvioisin että vasta 70-luvulla syntynyt sukupolvi on ollut merkittävissä määrin yhteiskunnan järjestämän hoidon piirissä. Vertailu kelpoista tietoa päivähoidon positiivisista ja/tai negatiivisista vaikutuksista lienee aika vaikea saada, tai ainakin luotettavasti erottaa se muista ympäristötekijöistä jne.
Viitteet puuttuu, sori.
19. tammikuuta 2009 kello 16.48
Katsoin ”keskustelun” ja empatiapäissäni olin jo sulkemassa yle areenan -ikkunaa useaan otteeseen. Myötähäpeä oli suunnaton, loppua kohti tosin silkka ärtymys vei muut tunteet mennessään. Mikkosen loppukaneetti ”kiitos että uskalsitte ottaa” (oletettavasti tarkoitti aamu-tv:n toimitusta) huokuu innostusta ja riemua saavuttamastaan ”voitosta”. Kihisten klikkasin selaimen kiinni. Kaikki mahdolliset pisteet sinulle että kestit moisen täysin tyynenä.
19. tammikuuta 2009 kello 17.29
Aamu-tv pätkä oli senverran kuumottavaa keskustelua, et taidan alkaa seurata kyseistä ohjelmaa tulevaisuudessa. Toivottavasti ruutuun ei ala sataa kuitenkaan liikaa tällaisia idiootteja kuin Nina Mikkonen.
19. tammikuuta 2009 kello 17.35
Kylläpä oli törkeää riehumista Mikkosen suunnalta.Tuollaiset ihmiset sitten päästetään
muka kommentoimaan jotain asiaa.Ja valitettavasti näitä itseään sivistyneinä pitäviä löytyy muitakin esim.telaketjufeministi Moilanen.
19. tammikuuta 2009 kello 17.51
Luin viikko sitten kaksi kirjaa ”Tieteellisen toiminnan perusteet”-kurssille yliopiston tenttiä varten. Niissä käsiteltiin filosofian näkökulmasta havainnon ja kokeen erityispiirteitä. Jo näin pieni ymmärrys tieteellisestä metodista antoi niin hyvän kuvan siitä, kuinka väärässä tämä ”väittelykaverisi” oli aamu-tv:ssä ja kuinka oikeassa sinä olit. Netissä paljon pyörivänä en voi muuta sanoa kuin OMG LOL
Hyvät naurut sai.
19. tammikuuta 2009 kello 18.41
Hienosti kestetty aamu-tv. Uskomatonta.
19. tammikuuta 2009 kello 19.26
Päivähoitoasiassa en ole teistä kummankaan puolella sinänsä, sillä molemmat olette osaltanne oikeassa. Joka tapauksessa Mikkonen nolasi täysin itsensä lyömällä natsikortin pöytään. Hienosti kestit! Sen sijaan sinä itse heiluttelet perusteettomasti (uus)rasistikorttia tässä blogauksessasi. Se teki sinun pisteillesi melkein saman kuin Mikkosen mouhoaminen televisiossa.
19. tammikuuta 2009 kello 19.36
Mutta ajatelkaa hyvät ihmiset, että lapsilla on myös isä, ja millainen isä? Hilluu majurin pellepuvussa kertausharjoitusten kutsumattomana tähtenä. Siis lapset pitäisi huostaanottaa tuollaisilta vastuuttomilta ja kasvattamaan kykenemättömiltä ihmisiltä!
19. tammikuuta 2009 kello 20.12
Outoa keskustelukulttuuria tosiaan, jos kuuntelemattomuus ja päälle huutaminen on sosiaalisuutta. Rouva Mikkonen ei osannut keskustelun ja väittelyn sääntöjä alkuunkaan, vaan nolasi itsensä.
19. tammikuuta 2009 kello 20.27
Kauhee ämmä se Mikkonen, sen lapsista tulee vielä jollakin tapaa vammaisia
19. tammikuuta 2009 kello 21.45
Keskustelu oli huono. Jarkko Tontti suhtautui Mikkosen tapaan halveksivasti keskustelukumppaniin. Ei toiselle keskustelijalle pidä naureskella, vaikka toinen huonosti käyttäytyisikin. Kultainen keskitie on varmasti paras. 4-6 vuotiaaksi kotona, sen jälkeen päiväkotiin ja kouluun.
Nina Mikkonen oli kyllä oikeassa siinä, että Ruotsi on sammuva yhteiskunta. Valitettavasti on Suomikin tätä menoa, jos vihervasemmistolaiset saavat päättää. En tiedä miksi toit Halla-Ahon esiin. Jokatapauksessa keskustelukyvyttömät taitavat olla enemmän siellä vihreiden puolella. Rasistiksi leimaaminen on juuri sitä kykenemättömyyttä keskusteluun.
19. tammikuuta 2009 kello 22.05
Melkein luulen, että bloggaaja ei tässä nyt viitannut uusrasistikortillaan Nina Mikkoseen, vaan ihan toiseen ryhmään ja sen hyvin samantyyppiseen ”keskustelu”tyyliin. Sinänsä täytyy kyllä hämmästellä tuollaista moukkamaisuutta ja käsittämätöntä silmien ummistamista todellisuudelta ja omalta sekoilultaan - rouva Mikkonen on varmaan hyvin ylpeä itsestään tällä hetkellä.
Sinänsä asiasta on hyvä keskustella, koska en oikein usko, että kumpikaan kasvatustyyli ääripäihin vietynä on kovinkaan hyvä. Tontin viittaus ”koko kylä kasvattaa”-menoon oli aika hyvä huomio, että ei ne lapset ennenkään ole seitsemänvuotiaiksi istuneet neljän seinän sisällä ja tavanneet pelkästään omia vanhempia. Päiväkoti on varmaan - ainakin jos se ei koko ajan vaihdu - turvallinen ja ihan yhtä lailla tuttu yhteisö lapselle, mutta liian isot ryhmäkoot ovat varmasti ongelma. Itse kasvoin perhepäivähoidossa serkkujen kanssa mummoni luona naapuritalossa, on se ainakin ehdottomasti parempi systeemi kuin että olisin ollut aina vain pikkuveljen ja äidin kanssa. Toisaalta kouluiässä koitti ongelma, kun kaikki tunsivat toisensa tarhasta, enkä minä tuntenut ketään, eli jäin ulkopuoliseksi, kun en hallinnut olemassaolevia lasten hierarkiajärjestyksiä ja valmiita valtaklikkejä. Eipä sillä, että se olisi mikään hyvä asia, että näitä muodostuu.
Joka tapauksessa en kyllä usko, että yhtään konttaus- ja jokellusikäistä vanhemmalle lapselle tekee hyvää olla ja kasvaa liian rajoitetussa piirissä. Sitäpaitsi vesirokkokierros tekee vain hyvää, eipähän tarvitse kärsiä sen hengenvaarallista versiota aikuisena.
19. tammikuuta 2009 kello 22.05
Pahkasika jouduttiin kuoppaamaan, kun todellisuus ajoi humoristisuudessaan huumoripläjäyksestä oikealta ohi.
Mikkosen saarna oli sen verran absurdi, että epäilin jossain vaiheessa sitä YLE:n markkinointikikaksi.
Yksi vähemmälle huomiolle jäänyt kohta oli se, kun hän totesi median olevan vinoutunut, koska siellä työskentelee naisia
.
Itse asiasta olen sitä mieltä, että ainakin kiihkottomat vanhemmat voivat tehdä oikeita ratkaisuja monella tavalla. Pääasia on, että lapsista välittää. Ihmislapsi on yllättävän sopeutuva kunhan ääri-ilmiöitä pystytään välttämään.
Itse olen 1970-luvun ”DDR-tarhan” kasvatti (ja Helsingin DDR-Kulturzentrumin kasvatti) ja lapsenikin aloitti tarhan jo 9 kk iässä. Pojasta olisi varmaan tullut yhtä hyvä kansalainen myös kotihoidossa. Mutta kaikilla ei ole yhtä hyviä vanhempia. Yksittäistapauksesta ei tietenkään voi vetää mitään yleistäviä johtopäätöksiä.
19. tammikuuta 2009 kello 22.53
Jos voi välttää väittelyn kiihkomielisimmän ihmislajin alaryhmän edustajan, eli ammatti-kotiäidin kanssa, on se yleensä viisasta. Häneen kun ei järkipuhe tehoa, koska kaikki mitä tehdään toisin kuin heidän omassa ”täydellisessä maailmassaan” on lähtökohtaisesti lapsen edun vastaista. Ja mikä on lapsen edun vastaista on siis ilman muuta myös moraalitonta ja edesvastuutonta.
Tuntuu vain siltä, että lapsi kasvaa parhaiten, kun hänellä on sosiaalisia suhteita myös ympäristöönsä. Näinhän voi toki olla kotihoidossakin, mutta ei välttämättä. ”Pullossa kasvaneet” eivät oikein pärjää nyky-yhteiskunnassa. Oletan että tähän yritit viitata ennenkuin jäit jyrän alle.
19. tammikuuta 2009 kello 23.17
Uskomattoman hyvin pidit pokkas kyllä, itellä ois vaihtoehtoina uloskävely tai samaan huutoon yhtyminen ensimmäisen minuutin jälkeen. Olisi ollut toki kiva kuulla sinun ajatuksia aiheesta, et hirveen montaa sanaa saanut väliin.
*clap*
20. tammikuuta 2009 kello 0.14
Huhhuh, täytyypä sanoa, että johan oli sekopää akka sulla vastassa. Pisteet blogin ylläpitäjälle helkkarin pitkästä pinnasta. Itse olisin antanut avokämmenen laulaa jo tuossa loppuosassa.
20. tammikuuta 2009 kello 0.31
Esiintymissuorituksesi oli erittäin kiitettävä, Mikkosen hyökkäys tuli varmasti yllätyksenä, mutta säilytit malttisi tyylikkäästi alusta loppuun.
Itse en olisi. Olisi tehnyt mieli kuristaa se ämmä noin minuutin kohdalla.
20. tammikuuta 2009 kello 0.37
[…] Hitler ja lasten päivähoito (Nina Mikkonen vs. Jarkko Tontti - Ylen Aamu-tv 17.1.2009) Aiheesta muualla: hs.fi, hs.fi, hs.fi, Tontti […]
20. tammikuuta 2009 kello 1.40
Mikkonen: Homopari ei sovi vanhemmiksi, koska lapsen ihmisoikeuksia molempia sukupuolta oleviin vanhempiin ei saa polkea millään verukkeella!”
Tuo yllä oleva on täyttä roskaa, eihän se mitään polje oli kumpi pari hyvänsä. Kyllähän jokainen fiksu vanhempi tietää, että se on lapsen oikeus molempiin vanhempiin vaikka isä tai äiti asuisi muualla.
20. tammikuuta 2009 kello 1.53
Hienosti piditte pokan haastattelun ajan. Toinen sulka hattuun siitä, että piditte kommentoinnin auki koko kohun ajan. Toisin kuin eräs perhe Mikkonen..
20. tammikuuta 2009 kello 4.57
Ilman pitempään asiaan perehtymistä voin suoraan sanoa, että kyllä tässä asiassa veit selkeästi voiton!
Oikein ärsyttää toi ärsyttävyyden ärsyttävyys tossa naisessa! Vähän on kyllä taas todellisuudentaju karannut tältä Mikkoselta, niinkuin nykyaikana monelta muultakin ihmiseltä, valitettavasti!
Mutta hienosti hoidettu kuitenkin, järki vei taas voiton!
20. tammikuuta 2009 kello 7.44
Suomen hienon päivähoitosysteemin ansiosta olen aikoinaan yksinhuoltajana pystynyt käymään töissä. Ja kyllä todellakin minulla on samat kokemukset kuin sinulla: kun menin ”liian aikaisin” hakemaan lasta tarhasta, tuli heti murinaa, että miksi jo nyt
20. tammikuuta 2009 kello 8.27
Haikailit kunnon argumentoinnin perään. Minulle tuli mieleen, että missä vaiheessa suomalaisissa kouluissa opetetaan argumentointia ja kuinka paljon. Minulla on ylempi korkeakoulututkinto, enkä missään vaiheessa ole saanut minkäänlaista perehdytystä argumentointiin; ilmeisesti Suomessa sen oletetaan syntyvän itsestään. Tämän olettamuksen hedelmistä saimme nauttia lauantaiaamuna.
Jos Nina Mikkosta pyytäisi listaamaan kaikki käyttämänsä virhepäätelmät, niin miten mahtaisi onnistua? Ad hominem, reductio ad absurdum, post hoc ergo propter hoc, non sequitur… hänhän kävi aika pieteetillä koko listan läpi.
Minä vaan en jaksa uskoa, että Mikkosella (tai 95%:lla suomalaisista) on harmainta aavistusta siitä mitä nämä termit edes tarkoittavat, saati että osaisi tunnistaa omassa argumentissaan niitä, puhumattakaan siitä, että osaisi oppia niitä välttämään.
Suomessa riittää että (a) puhuu sydämellä ja (b) tekee niinkuin parhaaksi näkee.
20. tammikuuta 2009 kello 8.42
Kyllä tämä Mikkosen rouva oli todella sairas päästään. Hoitoon vaan ja lapset pois tuollaiselta meuhkaajalta joka puhuu täyttä soopaa ja vetoaa Hitleriin.
Jos lapset kasvatetaan kotona syntymästään ja esim 18-vuotiaaksi asti, niin tähän yhteiskuntaan ei tarvita enää yhtään enempää syrjäytyneitä ja ahdistuneita ihmisiä jotka eivät tule toimeen muiden ja uusien ihmisten kanssa vaan äidin helma on ainoa vaihtoehto.
Päiväkodeissa ja -hoidoissa tapaa uusia ihmisiä ja oppii ryhmätyötä, toki välillä tulee riitoja ja tappelujakin, mutta ei ihmistä voi suojella riidoilta, ne kuuluu ihmisen elämään. Kunhan tappelut keskeytetään ennenkuin ne ehtii kunnolla alkaakaan ja opetetaan miten pyydetään anteeksi.
ei muuta
20. tammikuuta 2009 kello 8.43
Nähtyäni kyseisen ohjelman,tunnen melkein häpeää olla nainen ja äiti.Uskomattoman sivistymätöntä käytöstä kotiäiti Mikkoselta.Toki jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä mutta jos ne ovet tuota luokkaa,luulisi olevan myös perustelut kohdallaan.Mikkosella ne eivät selvästikään olleet.Itse vein esikoiseni 10 kk iässä tarhaan,jopa vuorotarhaan ja menin töihin.Ukko joi koko ajan ja rahaa ei olisi ollut jos olisin kotiin jäänyt.Heti kun paikkani vakinaistettiin,muutettiin lapsen kanssa pois.Nyt on jo lisää perhettä,esikoinen koulussa ja hyvin pärjää.On aina pärjännyt.Kun taas puolestaan alan epäillä pärjäävätköhän rva Mikkosen lapset kuinka hyvin?Ja kuinka käy kun koulut alkaa jne?Ja Te herra Tontti osoititte olevanne älykäs mies,siis sydämmellä kuunnellen.Vaimitensenytoli….
20. tammikuuta 2009 kello 8.43
”Vaikuttaa siltä, että on meneillään on yleisempikin nyrjähdys. Mikkostyylinen kuuntelemattomuus ja vastapuolen päälle huutaminen yleistyy. Varsinkin jos jossakin sivutaan maahanmuuttopolitiikkaa ja tunnetun uusrasistin hullu-uhoamista, ponnahtaa esiin kuuliaisten vasallien räyhäjoukko, jolla ei ole mitään sanottavaa eikä varsinkaan perusteluja mielipiteilleen, mutta huuto on kovaa. Pohjattoman surullista väkeä.”
Hyvin mielenkiintoinen lausahdus, kun sinä ja kuuliaiset vasallisi olette juuri vinkuneet oikein urakalla siitä kuinka kaltoin Nina Mikkonen kohteli sinua ”keskustelussanne” ja käytti kaikki seuraavat vihreiden tavaramerkkeinä tutuksi tulleet ”argumentointikeinot”: natsikortin heiluttelu, faktojen ohittaminen mututiedolla, keskustelukumppanin päälle huutaminen, keskustelukumppanin mustamaalaaminen pahaksi ihmisiksi ja yleensäkin raju yritys vedota tunteisiin järjen ja faktojen sijaan (jopa niiden vastaisesti). Nyt sitten itse taas syyllistyt ihan täsmälleen samaan. Ja edelleen samalla tutulla ylimielisellä asenteellasi, joka muuten sivumennen sanoen näkyi myös tuossa tv-keskustelussa (ainoa pelastuksesi tällä kertaa oli se, että vastapuoli ei osannut alkeellisimpiakaan sivistyneen keskustelun perussääntöjä).
Tietenkin jos on keskinkertaisuudeksi älynlahjoiltaan syntynyt ja niin kovasti haluaisi olla suuri älykkö, niin ei kai sitä muuta voi kuin lähteä tuolle ylimielisyyden ja muiden vähättelyn linjalle. Siinäpä ”kirjailija” Jarkko Tontti pähkinänkuoressa.
20. tammikuuta 2009 kello 9.38
Absurdius kulminoituu vielä Mr Mikkosen vastauksessa kysymykseen, minkälaiset kasvatusperiaatteet heillä on omia poikia kohtaan: ”Ihan terveet suomalaiset kasvatusperiaatteet, joihin kuuluvat toisten huomioon ottaminen ja hyvä käytös, asiat joissa tunne kehittyy.” Hyvät periaatteet mutta millä eväillä niitä välitetään lapsille ??
20. tammikuuta 2009 kello 9.44
Päiväkodissa lapsi saa tavata muita lapsia!!
20. tammikuuta 2009 kello 10.07
Ohjelmaa katsoin kuin parasta komediaa. Ääneen pääsin nauramaan kohdassa, jossa rouva kehui kiiteltyjä sosiaalisia taitojaan : D
20. tammikuuta 2009 kello 10.11
Miulla oli tarhassa Smurffi kenkälaatikossa mukana.
20. tammikuuta 2009 kello 11.01
No huh-huh!!! Eri mieltä saa olla, mutta eihän tuollainen Mikkosen tyylinen päällemouhuaminen ole mitään keskustelua! Ala-arvoinen esitys myös toimittajalta, joka antoi koko ajan joko Mikkosen tai itsensä puhua. Toimittajan tehtävänä on pitää keskustelu kasassa.
Ei tuosta jyrästä olisi kukaan itseäsi paremmin selvinnyt. Ainakin selvisit hengissä…
20. tammikuuta 2009 kello 11.33
Vastakkain asettelun aika on ohitse. Heh. Miksiköhän tämä räyhäävä lammasmainen tyhjäkatseinen porukka tulee aina kokoomuksesta? Jos tämä on oikeiston tyyli, niin ei ole vaikea valita puolta.
20. tammikuuta 2009 kello 12.42
Peesaan edellisiä ja jätän itse sen kummemmin kommentoimatta Mikkosen ”keskustelu”panoksen… Sinulle 10 pistettä ja papukaijamerkki, hienosti ja fiksusti hoidettu!
20. tammikuuta 2009 kello 12.50
Hei Jarkko,
Nythän sinulla olisi ollut mahdollisuus kertoa näkemysiäsi keskeytyksittä näistä ruotsalaistutkimuksista jne muusta.
Sen sijaan alennuit Kotiäiti Mikkosen tasolle ja päätit piikitellä häntä blogisi kautta. Nyt sinulla olisi ollut hyvä mahdollisuus - näin kun sait sen ”15 mins julkisuutta” - argumentoitiin, mutta valitsit toisin.
Olen pettynyt.
20. tammikuuta 2009 kello 12.51
Itketti, nauratti, kuumotti ja hävetti. Harvoin näkee kenenkään käyttäytyvän niin huonosti kuin Nina Mikkosen. Itse olisin hänen tyynysotavihollisenaan luultavasti alkanut itkeä/kirkua/kiroilla tai näitä kaikkia yhtä aikaa.
Itse asiasta ette edes päässeet keskustelmaan, mikä oli harmi.
Suurin osa Suomen isistä ja äideistä on tavallisia työntekijöitä, ei uraohjuksia. Töissä on käytävä, jotta perheellä olisi katto pään päällä ja pöydässä leipää. Lasten koti/päiväkotihotio ei suurimmassa osassa perheitä ole arvovalinta.
Mikkoselta pääsi myös unohtumaan, että muuhun Eurooppaan verrattuna suomalaislapsia hoidetaan kotona erittäin paljon. Sydäntä siis kuunnellaan
Monet kouluun saakka kotona olevista lapsista elävät kuitenkin syrjäytyneissä perheissä, joissa virikkeitä, hyviä tapoja ja sosiaalisia suhteita on tarjolla huomattavasti vähemmän kuin päiväkodeissa.
20. tammikuuta 2009 kello 12.58
Odotin huomattavasti enemmän Jarkko Tontilta, sillä tuo blogi-kirjoitus ei ollut sitä hänen kaipaamaansa ”asiallista argumentointia”. Oli keskustelukumppani kuinka tyhmä tahansa, niin ei sitä kerrota kaikelle kansalle ääneen.
Jos Tontti olisi sivistynyt ja pystynyt oikeasti hillitsemään itsensä, niin hän olisi blogissaan kertonut sen mitä ohjelmassa ei ehtinyt - esimerkiksi näistä ruotsalaistutkimuksista - sen sijaan, että lähtee pilkkaamaan opponenttiaan tietäen samalla saavansa 90% suomalaisista mukaan, koska ”Mikkoset nyt ovat mitä ovat”.
Tosiasia on se, että Tontti oli itsekin huonosti valmistautunut keskusteluun, ja koko asia näytti hänelläkin perustuvan henkilökohtaisiin fiiliksiin.
Enkä nyt tietenkään tarkoita, että Mikkonen olisi ollut millään muotoa asiallinen, mutta samalla, kun käydään kollektiivisesti kuin koulukiusaajat Mikkosen perheen kimppuun, niin unohtuu, että Tontti blogi-kirjoituksellaan osoittautui samantasoiseksi moukaksi.
20. tammikuuta 2009 kello 14.06
Ei voi muuta kuin hävetä naissukukunnan puolesta. Eipä tehnyt rouva Mikkonen kotona kasvattamisen hyville puolille kunniaa. Häpäisi todellakin kotiäidit ja heidän työnsä. Itselleni tuli kummallinen olo tätä väittelyä katsoessa: rva Mikkonenhan oli aivan kuin Timo T. A. itse, yhtä erikoisen herkkä omasta itsestään eli ilmeisen huonon itsetunnon omaava henkilö on kyseessä. Täysin ala-arvoista alkaa haukkua vastaväittelijäänsä ja mennä henkilökohtaisuuksiin.
20. tammikuuta 2009 kello 14.49
Ensinäkin päiväkodissa on se hyvä puoli, että siellä oppii odottamaan omaa vuoroa ja puhumaan omalla vuorolla. Toiseksi tulee kyllä mieleen muutamakin totalitaarinen järjestelmä, jossa sallitaan vain yksi totuus.
20. tammikuuta 2009 kello 15.17
”# Saara Says:
19. tammikuuta 2009 kello 8.52
Kylläpäs hävetti Mikkosen puolesta. Sulka sinun hattuusi, vaikka silti kyllä aion omia lapseni kolmevuotiaaksi itselläni.
Mutta en sen pidempään, pitäähän lapsen oppia sosiaalisia taitoja toisten samanikäisten kanssa!”
Tuli mieleen, että siinä keskustelussa äiti ja kotona hoidettavat lapsensa ovat henkisesti samanikäisiä…
20. tammikuuta 2009 kello 16.10
Järkyttävää kyllä!
Tässä on tainnut nyt käydä niin, että rouva Mikkosta ahdistaa kotona lasten kanssa olo ja nyt on purettava pahaa oloa meuhkaamalla ja väittämällä tyhmiksi niitä, jotka ovat töihin päässeet.
Lapsiparat, toivottavasti eivät saa kuulla äitinsä julkisesta törttöilystä kovin pitkään.
Saavatkohan lapset ikinä kotona suunvuoroa tai kertoa omia mielipiteitään…
Itse lapsena nautin suuresti päiväkodissa olosta ja samoin ovat tehneet nyt omatkin lapseni. Kotona olisin vain ahdistunut ja ehkä rouva Mikkonen olisi ollut minunkin tulevaisuuteni kuva.
20. tammikuuta 2009 kello 16.41
”Tosiasia on se, että Tontti oli itsekin huonosti valmistautunut keskusteluun, ja koko asia näytti hänelläkin perustuvan henkilökohtaisiin fiiliksiin.
Enkä nyt tietenkään tarkoita, että Mikkonen olisi ollut millään muotoa asiallinen, mutta samalla, kun käydään kollektiivisesti kuin koulukiusaajat Mikkosen perheen kimppuun, niin unohtuu, että Tontti blogi-kirjoituksellaan osoittautui samantasoiseksi moukaksi. ”
Juurikin näin. Lisäksi Tontti näkyy blogissaan sensuroivan kovalla kädellä kaiken muun paitsi omien pikkuvasalliensa ylistävät selkääntaputtelut. Kai sekin on sitä Tontin peräänkuuluttamaa ”asiallista keskustelua”? Ilmeisesti sitten vain minulla ja Jarkko Tontilla on hieman eri käsitykset asiallisesta keskustelusta. Minun käsityksiini asiallisesta keskustelusta eivät nimittäin kuulu vastapuolen mielipiteiden sensurointi, natsiksi, uusrasistiksi yms. nimittely, kaikkien asia-argumenttien unohtaminen (eipä niitä tosiaan näy Tontin kirjoituksissa sen enempää kuin kuului Nina Mikkosen puheenvuoroissakaan) ja itsensä nostaminen muiden yläpuolelle. Jarkko todellakin, sinä ja kaltaisesi olette pohjattoman surullista väkeä!
20. tammikuuta 2009 kello 18.50
Katsoin itse lauantaina ohjelmasi ja vielä tyttäreni 17 v. kanssa tänään netistä. Tyttäreni on saanut olla sekä kotona että perhepäivähoidossa ja hänestä on kasvanut ihan ”normaali” ihminen, joka kammouksui Mikkosen suustaan päästämiä asioita. Ehkä on tärkeämpää mitä vanhemmat tekevät lasten kanssa ja minkälaisella asenteella. Minkähänlaisia lapsia Mikkosilla on???
20. tammikuuta 2009 kello 19.02
Mouhuamisesta seuraa mouhuamista.HAISTA VITTU, JARKKO TONTTI
20. tammikuuta 2009 kello 19.14
Hei Jarkko!
Ollaan Mikkosesta mitä mieltä tahansa, niin kotiäitinä harmistuin kuitenkin vähän kommentistasi radio Novassa aamulla.. Ei me kaikki kotiäidit nyplätä täällä pitsiä, eikä käytetä aikaamme sisustamiseen, vaan koitetaan ihan oikeesti kasvattaa lapsiamme, tehdä niin mikä lapselle olisi hyvä, nyt ja tulevaisuutta ajatellen. Totta on, että on tavallaan etuoikeutettua saada hoitaa lapsiaan kotona, eikä se aina ole, ainakaan kaikilla, pelkästään taloudellinen asia, vaan myös valinta.
Eniten kuitenkin harmittaa tämä jatkuva vastakkain asettelu. Kuten totesit itsekin, on lapsia jotka päivähoidosta hyötyvät enemmän kuin toiset, ja samoin myös kotihoidosta jos siihen on mahdollisuus. Syyllistäminen ja arvostelu puolin ja toisin ei johda mihinkään, jossei sitten siihen että miettii omia motiivejaan ja lapsensa parasta, muultakin kuin omalta kannaltaan ajateltuna.
Suvaitsevuutta Sinullekin.
Kaikkea hyvää,
Tuulia
20. tammikuuta 2009 kello 20.38
Ai niin! Jäi sanomatta, että minä olen ollut kotihoidossa kuusivuotiaaksi, ja koulunkäynnin aloittamisessa oli vaikeuksia. Osaksi siksi, että osasin jo lukea (joten sain erivapauksia olla pois, mutta joka sitten taas varmasti lisäsi hankaluuksia sopeutumisen osalta), mutta osaksi ehdottomasti siksi, että piti sopeutua ryhmään ja rutiineihin, joita kotona ei ollut.
20. tammikuuta 2009 kello 21.25
Hyvin vedetty! Kova itsehillintä pitää olla, ettet tosiaan purskahtanut nauruun kesken kaiken. Voi, voi, parasta oli viittaus tunneälyyn, hoh-hoh-hoo!
20. tammikuuta 2009 kello 21.45
Yhdyn Teppo Kuusiseen. Olin todella pettynyt molempien osallistujien suoritukseen ja nähdäkseni molemmat tekivät erittäin hyvää työtä itsensä nolaamisessa. Äitinä tunnistin Mikkosen puheessa kuitenkin enemmän empaattisuutta ja kohtuullisuutta omia lapsiaan kohtaan ja jäin vain miettimään millainen vanhempi uskoo, että päivähoito mahdollisimman aikaisin todellakin on lapsen ehdoton etu ja pärjäämistä lisäävä tekijä. Liekö siinä kuitenkin kyse enemmän vanhemman oman nupin hoitamisesta kuin lapsen edusta… Suomessa vaan on sosiaalisesti sallitumapaa verhota vanhemmat halut ”lapsen etuun”.
Toivoisin linkkiä ko. ruotsalaistutkimukseen, sillä toistaiseksi en ole onnistunut löytämään sellaista tutkimustietoa, joka tuota väitettä tukisi. Päin vastoin. Tietenkin voi provosoida, mutta jos ei ole muuta pointtia kuin provosointi, katoaa koko pointti. Niin kävi tässä tapauksessa. Toimittaja epäonnistui valitettavasti vieraiden valinnassa, tästä maasta löytyisi todennäköisesti ihmisiä, jotka jotain asiasta ymmärtävätkin.
20. tammikuuta 2009 kello 22.34
Upeasti toimit tässä keskustelussa. Meillä isäntä tuli katsomaan olohuoneeseen että mitä täällä tapahtuu kun latasin sarjatulena kirosanoja tietokoneen ruutua kohti lisäksi hokien ”ei ole todellista!!!” Naurettavin Mikkosen kommenteista oli mielestäni tämä äärimmäistä uskottavuutta herättävä:
”Ei tähän mun mielestä kannata tuoda tuollaista höpönlöpölöllää”
Olisikohan sama kommentti mennyt läpi aikoinaan opponenttien kanssa työstä väännettäessä?
Mutta mitäs me kirjaviisaat
Suurensuurin hatunnosto ettet revennyt räkänauruun kesken kaiken.
Omista ”tarhakokemuksista” sen verran; minut on laitettu 80-luvun alussa tarhaan, alta vuotiaana. Ainoastaan positiivisia muistoja löytyy ja nyt esikkoa odottaessani olen paljon miettinyt että mihin asti olen kotona. Mikäli juniorin luonne suo, saa hän mennä ”tarhoittumaan” vuotiaana - hyvillä mielin!!!
Aurinkoa päiviisi ja ilontäytestä (Mikkoksentonta) kevättä!
niin ja kiitos nauruista.
20. tammikuuta 2009 kello 22.36
Osoittaa melkoista yksinkertaisuutta jos vie lapsensa päiväkotiin jo kymmenkuisena, jotta tästä kasvaisi sosiaalinen. Ei tämän ikäinen tarvitse tuntikausia suurta laumaa samanikäisiä ympärilleen. Sisarukset, ystäväperheiden lapset ja leikkikenttien lapset riittävät aivan hyvin.
Pienten (alle 3-vuotiaat) ryhmässä on neljä lasta hoitajaa kohden. Kokemuksesta tiedän, että hoitajat selviävät hädin tuskin lasten perusasioiden hoidosta eikä virikkeelliseen muuhun toimintaan liikene millään aikaa. Harvassa kodissa on vähemmän kehitystä tukevaa toimintaa. Monet pienimmät päiväkotiin menijät joutuvat myös kohtuuttomaan sairastelukierteeseen.
Sosiaalisten taitojen kehittäminen on tärkeää. Lapsi alkaa keskimäärin kuitenkin kaivata ikäisiään leikkikavereita vasta kolmesta vuodesta ylöspäin. Tällöin edes osapäiväinen kerho on järkevä ratkaisu. Isompien lasten ryhmässä hoitajien työ alkaa myös enemmän olla kasvatuksellista eikä selviämistä perustarpeista.
20. tammikuuta 2009 kello 23.56
Sinunkin argumenttisi olivat hieman kehnoja sinänsä, koska tällainen asia kuin päivähoito riippuu hyvin paljon tilanteesta, mutta luulen, että sinulla olisi riittänyt ihan hyviä mielipiteitä, jos olisit vaan päässyt jatkamaan.
Ja jos ite olisin joutunut kuuntelemaan sitä ämmää, minulta olisi palanut pinna, että propsit hyvästä maltista.
21. tammikuuta 2009 kello 0.04
Ja kaikki pikku tontut mukaan laulamaan:
—
Mikä on joulusydän?
Mikä on joulumieli?
…
Se on sitä, kun syntyy elämä uus
Se on aikuisten lapsekkuus
Se on sitä, kun löytää rakkauden
Se on nöyrä ihminen
—
Jos joku autuas sielu voisi referoida tähän valikoituja otteita Timo-TA:n tulkitseman ”Joulusydämen” väliin pukistusta synkästä yksinpuhelusta, niin se ilahduttaisi minua suuresti.
21. tammikuuta 2009 kello 0.49
Ei voinut kuin ihailla asiallista käytöstäsi, en tiedä olisinko itse pystynyt samaan. Kokoajan jännitti, että milloin sinun pokkasi pettää ja käy livenä niin kuin Studio Julmahuvin Hermanni-Hiiri-pashaisti sketsissä.
Mikkosen käytös ja kommentit jääköön muiden arvosteltaviksi…
21. tammikuuta 2009 kello 1.46
Itseäni naurattaa tolkuttomasti Tontin ja muiden älykköjen loputon ylimielisyys. Jarkko varmaan lukee iltaisin Hayekin Kohtalokasta ylimieltä ja masturboi narsismissaan.
21. tammikuuta 2009 kello 2.53
”Pohjattoman surullista väkeä” ovat mielestäni ihmiset, jotka ovat älykkäitä ja heillä on näin paljon mielipiteitä, mutta he eivät kuitenkaan ole riittävän älykkäitä kyetäkseen erittelemään omia asenteitaan älyllisistä argumenteista. Tontti on mielestäni yksi tällainen henkilö.
Tontti itse luulee puhuvansa älyllisesti puhumalla rauhallisesti sekä vetoamalla tutkimuksiin, mutta Tontin puheita ja kirjoituksia asenteellisempia on vaikea netistä löytää.
21. tammikuuta 2009 kello 9.32
Huh, olen pahoillani.
En toivoisi edes pahimman viholliseni joutuvan samalle sohvalla tuollaisen naisen kanssa.
Joku tuolla jo kysyikin, mutta miten tilanne eteni lähetyksen jälkeen ?
21. tammikuuta 2009 kello 13.26
Jarkko, ihailen hermojasi, kun yksi- ja puusilmäinen sekä -päinen ihminen meuhkasi vailla käytöstapoja. Itsellä olisi 25% todennäköisyydellä mennyt hermot ja 100% todennäköisyydellä olisi piikitellyt sinua rajummin.
Onneksi Nina meni niin rajusti henkilökohtaisten loukkausten linjalle ja huusi päälle, ettei typerämmällekään ihmiselle jäänyt epäselväksi mielipiteiden taustalla oleva ”tieto”.
21. tammikuuta 2009 kello 14.31
Monty Pythonilla, jota olen tässä paljon katsellut, on useita keskusteluohjelmaasketsejä (Auseinandersetzungprogramsketche). Tämä Aamu-tv on niitä hauskempi.
21. tammikuuta 2009 kello 15.17
Tämä oli ihan liian kamalaa naurettavaksi. En kyennyt ajattelemaan muuta kuin myötätuntoa ”kanssakeskustelijaa” ja juontajaa kohtaan. Hirveää. Järkyttävää. En voinut edes yrittää asettua Mikkosten lasten nahkoihin, olisi varmaan mielenterveys mennyt. Tsemppiä vain, Jarkko, ehkä sinäkin toivut tästä, joskus.
21. tammikuuta 2009 kello 17.04
Jeps. Isot kiitokset kaikille kannustuksesta. Kysyttiin mitä tapahtui lähetyksen jälkeen. No, toivotin Mikkoselle turvallista matkaa. Lähti taksilla Myrskylään.
Lisää aiheesta radiossa:
http://www.radionova.fi/tiedostot/jarkko_tontti_2001.mp3
21. tammikuuta 2009 kello 21.14
Tuo videohan olikin paljon parempi kuin lehtijuttujen perusteella osasin odottaa. Tässähän jää kaikenmaailman sketsiohjelmat kakkoseksi. Eiköhän siitä jokainen osaa johtopäätöksensä tehdä ja vähän siinä asiaakin sivuttiin. Jos jotain muuta positiivista vielä haetaan, niin ehkä tämä lopputulos nyt saa ihmiset vielä paremmin miettimään, mikä olisi lapselle parasta.
21. tammikuuta 2009 kello 21.50
Erittäin, erittäin surullista, että et noussut, nauranut, kieltäytynyt kuuntelemasta uskomatonta paskaa ja kävellyt ulos.
21. tammikuuta 2009 kello 22.15
Tuo pätkä oli surullista katsottavaa, mutta Viiselin tavoin olisin mieluusti nähnyt sinun poistuvan tilanteesta. Tosin kestit sen kuin mies (jos tällainen kielikuva sallitaan tässä yhteydessä).
22. tammikuuta 2009 kello 9.33
Timo ”minä olen herra majuri” Mikkonen kertoo perheensä kasvatusperiaatteista:
”- Ihan terveet suomalaiset kasvatusperiaatteet, joihin kuuluvat toisten huomioon ottaminen ja hyvä käytös.”
Kuka opettaisi kotiäiti rouva majuri Mikkoselle käytöstapoja?
22. tammikuuta 2009 kello 9.37
Ai niin ja minäkin olen ollut viisi vuotta kotiäitinä, ja nykyisin olen majuri Mikkosen sanoin ”uramuija”. Eipä vain tulisi koskaan mieleeni päästellä rouva majurin kaltaisia sammakoita suustani!
22. tammikuuta 2009 kello 11.41
Hyvä Jarkko, olit ”keskustelun” voittaja vaikka et saanut edes suunvuoroa tältä sivistymättömältä ja vailla alkeelisimpiakaan käytöstapoja omaavalta kotirouvalta. Itse keskustelun aihe unohtui seuratessa tämän röyhkeän naisihmisen meuhkaamista. Lapsiparat, minkälaisen ihmisen vaikutuspiirissä joutuvatkaan elämään. Myönsit olevasi se mäntti joka jäi kotiin hoitamaan lapsiaan ja todistit näin myös olevan.
22. tammikuuta 2009 kello 17.40
Törkeää käytöstä molemmilta Mikkosilta! Aluksi minua ärsytti tapasi naureskella toisen kommentille, mutta myöhemmin ymmärsin; pyrskähdykset olivat väistämättömiä. Kaiken kaikkiaan: ”Onneksi olkoon, olit loistava!”
24. tammikuuta 2009 kello 1.01
Kädet poskilla ja puoliksi silmillä katsoin Mikkosen keuhkoamista. Siinä sai naissukupuolen edustajana tosissaankin hävetä! Olisi ollut mielenkiintoista kuulla, minkä ikäisenä lapsi pitäisi mielestäsi päiväkotiin laittaa. Lisäksi kiinnostaisi tietää, aikooko Mikkonen hoitaa lapset kotona kouluun asti. Tosin jos meno on tuollaista heidän kotonaan, lapsiparat varmaan vielä joutuvat kotikouluun, koska tavallisessa koulussa ovat niin pahoja kiusaajia tai kiusattuja. Olen puolestasi pahoillani, että jouduit samaan keskusteluun noin ala-arvoisen keskustelijan kanssa. Olisi ollut ihan mielenkiintoista kuulla enemmän ajatuksiasi. Yritän nyt löytää sen kirjoittamasi kolumnin.
Hyvää jatkoa täältä kotoani toivottelen. Täällä yksi kotiäiti ihmettelee sitä, mikseivät naiset pidä yhtä ja ole avarakatseisempia muiden naisten vaihtoehtoja kohtaan.
24. tammikuuta 2009 kello 2.42
Turha tuoda jotain ruotsalaista nollatutkimusta framille, koska Mikkonen oli oikeassa. Ruotsi on degeneroituva valtio rattipaineen. Tanan typerys. Istuit 15 minuuttia typera virne naamallasi ja annoit naisen vieda kuin litran mittaa. Sinulla ei ollut mitaan muuta kuin tuo ruotsalaisten homppelidemareiden ”tutkimus” …
24. tammikuuta 2009 kello 12.09
On se mukavaa kun on tuollaisia ninamikkosia jotka antavat kasvonsa meille suomen naisille (ja kotiäideille). Joo, samanlaisia kaahkoja ollaan kaikki.
Voin kuvitella Timo T. A:n halkeavan ylpeydestä kun hänellä on noin upea vaimo *tirsk*. No, vakka kantensa valitsee.
SAnontoja tätäkin keskustelua kuvaamaan löytyy useita. Yksi niistä lienee; -tyhjät tynnyrit kolisevat eniten-
25. tammikuuta 2009 kello 11.38
Niin ja sen verran vielä, etten kyllä psykologiaa opiskelleena ja silmät auki pitäneenä ole aivan samaa mieltä kummankaan ”keskusteluun” osallistuneen kanssa. Mielestäni kyse ei ole absoluuttisen oikeista vastauksista; tosiasia kun on, että kaikkien vanhempien on tehtävä lopulliset päätöksensä itse. En kuitenkaan usko, että kummallakaan päätöksellä olisi yksiselitteistä vaikutusta suuntaan jos toiseenkaan, kyse on kokonaisuuksista ja monien asioiden yhteisvaikutuksesta. En myöskään aukottomasti usko ruotsalaistutkimukseen, sillä aihetta on tutkittu kehityspsykologian parissa paljon, eivätkä useasta tutkimuksesta saadut tulokset vastaa ruotsalaistutkimuksen tuloksia. Silti on mielestäni selvää, että lapsi tarvitsee paljon sosiaalista kokemusta ennen koulunkäynnin aloittamista. Kukin voi taata sen tavallaan, varmasti lapselle ei ole hyväksi, että vanhempi luopuu omasta elämästään lasten takia, sillä se epäilemättä heijastuu perhe-elämään. Toisaalta tiedän monia vanhempia, jotka todella haluavat olla kotona lastensa kanssa, ja se on ihan mahtava juttu. Kaikille se ei kuitenkaan sovi, ja tämä pitäisi hyväksyä. Syyllistämällä ei päästä mihinkään rakentaviin lopputuloksiin.
25. tammikuuta 2009 kello 19.54
Katsoin oliko se nyt Iltalehden nettivideon arvon pariskunta Mikkosen kotoa, jossa jatkettiin keskustelua aiheesta, ja samalla tavalla huutavat sielläkin puolisot toistensa suuhun kahvipöydässä, joten se hyvistä tavoista. Rouva toisteli aamutv:ssä ukkonsa ajatuksia niitä sen kummemmin ymmärtämättä. Lapsiparat olivat jotenkin alistuneen oloisia…
25. tammikuuta 2009 kello 22.49
Katsoin juuri kyseisen ”keskustelun” ja pitää sanoa että nyt olen hieman järkyttynyt. Kahden lapsen isänä voin sanoa että päiväkoti on oikeasti se paikka jossa sosiaaliset taidot kanssaeläjien kanssa kehittyvät. Todella hienoa että hillitsit itsesi etkä lähtenyt rouva Mikkosen tapaisesti huutamaan mielipiteitäsi, se vain teki kyseisen naisen esityksestä vielä nolomman.
26. tammikuuta 2009 kello 4.28
En ole kyllä vähään aikaan nähnyt aikuisen ihmisen nöyryyttävän itseään televisiossa tuollaisella volyymilla, kuin mitä kotiäiti Mikkonen teki.
Hitlerillä oli puheita pitäessään tapana huutaa niin, että sylki suusta roiskui ja silmät seisoivat päässä.
Toisinajattelijoille ei führerin valtakunnassa ollut sijaa. Jos führer sanoi, että musta on valkoista tai että työnteko vapauttaa, niin näinhän sitten oli. Vastaansanojat ja monet muutkin olivat joko hiljaa tai haihtuivat kirjaimellisesti savuna ilmaan.
Nina Mikkonen (TEILLE MINÄ OLEN KOTIÄITI MIKKONEN!), vähän liikaa kermaa latkinut justiina osaa myös pitää sanaa hallussaan:
Huutamalla kuin hyeena, kertomalla että tieteelliset tutkimukset ovat järjestään pelkkää höpönlöpöä ja että vastaväittäjä on yksinkertaisesti tyhmä, kun ei ole samaa mieltä hänen kanssaan. Ja että ruotsalaisetkin ovat itse asiassa tuhkamunia.
Mikkosen *fiilikset* siitä, miten asiat pitäisi olla, ovat sen sijaan ehdoton totuus. Josta EI SAA olla eri mieltä.
Suurella sydämen sivistyksellään tämä kermaperseiden kansanluokkaan kuuluva kotiäiti tekee selväksi, että lapsille on suuri tuho ja turmio joutua tarhatuksi päiväkoteihin muun rahvaan sekaan.
Lapselle on luonnollisesti paljon parempi olla kotona, lapsen jokaista askelta ja ynähdystä haukkana vahtivan, fanaattisen kotiäidin kanssa. Varsinkin kun paljon rahaa tienaava isi ylläpitää samalla perheen huomattavan korkeaa elintasoa.
Miettikää oikeasti, miten tuollainen führerinna mahtaa kasvattaa lapsensa! Jos hän ei kerta anna suunvuoroa aikuiselle tasavertaiselle keskustelijalle, niin paljonkohan hän mahtaa kuunnella lapsiaan ja millä tavoin tukee lastensa herkkää, kehittyvää persoonallisuutta.
Olisitte tunkeneet Mikkoselle hetkeksi tyynyn suureen suuhun, niin olisivat katsojat saaneet kuulla keskustelusta ne Jarkonkin argumentit, jotka olivat oikeasti kiinnostavia ja täyspäisen aikuisen ihmisen esittämiä.
26. tammikuuta 2009 kello 23.45
Jarkko Tontin hymähtelyn kyllä ymmärtää, sillä tuossa tilanteessa on varmasti vaikeaa pitää pokka. Itsekin räjähdin keskustelun aikana nauramaan hyvin monta kertaa.
27. tammikuuta 2009 kello 17.25
[…] Tässä ei liene kyse yksinomaan MTV3:n Perho tuli taloon -ohjelman mainoskampanjasta, vaikka mediavaikuttaja Timo T.A. Mikkonen esiintyykin yhtenä ohjelman tähdistä, sillä hänen ja etenkin hänen vaimonsa viimeaikainen medianäkyvyys on itse asiassa perua Ylen sinänsä kunniallisesta Aamu tv -keskustelusta. Keskustelu, tai pitäisikö sanoa performanssi, on katsottavissa muun muassa täällä ja sitä kommentoi mielestäni oivallisen pelkistetysti ja vilpittömästi sen toinen osapuoli, kirjailija Jarkko Tontti täällä. […]
27. tammikuuta 2009 kello 19.06
Tämä kannattaa lukea.
28. tammikuuta 2009 kello 8.18
En nähnyt keskustelua, mutta minusta on naurettavaa miten moni täällä jaksaa valittaa ”natsikortin” käytöstä. Ei kai punavihreitä vituta, kun muut ottavat teidän suosikkitaktiikkanne käyttöön?
28. tammikuuta 2009 kello 14.00
Viiltävää logiikkaa: ”Kuuntelin tuossa yhden naisihmisen näkemyksiä lastenhoidosta ja HULLU-UHO RASSIMI RÄYHÄ!”
29. tammikuuta 2009 kello 18.02
Itse lähetän ilolla lapseni päiväkotiin. Omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että on ahdistavaa kuunnella oman ”kotiäidin” tilitystä siitä kuinka on ”uhrautunut” lasten takia eikä saa siitä mitään kiitosta.
Jos kokee tämän uhrauksena mistä pitää saada loppuikä kiitosta ja palvontaa niin siihen ei kannata ryhtyä.
Kotiäidiksi/ -isäksi jääminen on loppujen lopuksi oma valinta (joka ei ole ehkä kaikille taloudellisesti mahdollista).
Itse olisin mieluummin ollut päiväkodissa kuin kuunnellut vuosikymmenet marttyyriluontoisia paasauksia aiheesta. Varsinkin teini-ikäisenä on hyvin vaikea ymmärtää sitä, että onko nyt itse tehnyt väärin, kun on aiheuttanut äidille henkiset traumat ja taloudelliset tappiot olemalla kotilapsi. Tietenkään siihen ei voi itse vaikuttaa.
Sympatiseeraan suuresti näitä lapsiraukkoja. Eivät tiedä mitä heillä on edessä.
2. helmikuuta 2009 kello 1.58
En yhdy mielipiteessäni kumpaakaan teistä, mutta siitä ei pääse mihinkään että naikkosen käytös oli naurettavan huonoa ja ihan järkyttävää kuinka noin huonokäytöksisiä aikuisia ihmisiä on tässä yhteiskunnassa - kuitenkin valitettavan paljon. Ja sitten T. A. ylpeilee sillä että oma sukupolvi on rehtiä mutta nuoret hulluja. Jospa kävisi Mikkosen perhe itse ensin siellä psykoanalyysissä.
2. helmikuuta 2009 kello 14.04
Ja tämmöinenkin.
20. helmikuuta 2009 kello 8.55
Taisi olla vähän väärä ihminen puolustamassa kotihoitoa. Itse olen päiväkodin työntekijä, mutta koska olen neljän pienen äiti, haluan ilman muuta hoitaa lapseni kotona.
Jos päiväkodissa on tasapainoiset, ammattitaitoiset työntekijät, hoito on varmasti hyvää ja laadukasta. Ja jos kotona asustelee tasapainoinen, perusterve perhe, kotihoito on varmasti hyvää ja laadukasta.
Alle kolmevuotiaan paikka on kuitenkin mielestäni kotona, mikäli äiti tai isä pystyy hänestä kotona hyvin huolehtimaan. Isoissa ryhmissä levottomuus kasvaa, eikä päiväkodissa aina ole aikaa sylitellä niin paljoa kuin pieni ihminen kaipaisi.