Kirjaamo

Syksy laskeutui harteille ja alakulo veti niskan köyryyn. Mistä jaksua kun oleminen maistuu kuivalta näkkäriltä?

Googlesta, tietty. Omalla nimellä hakeminen on nykyajan Narkissoksen lähteeseen kurkistamista, minunkin. Mitä sieltä näkyy? Yhteensä 16 200 osumaa hakutermille ”Jarkko Tontti” ja vielä lisää termeillä ”Jarkko Tontin” ja ”Tontti Jarkko”.

Selviää, että Maskun kunta on lahjoittanut tontin Jarkko Niemiselle. Onneksi olkoon. Muut hakuiskut tuntuvat liittyvän jotenkin minuun, koska olen maailman ainoa tämän niminen. Kiihottavaa.

Joidenkin mielestä Internet-tieto on historiatonta nykyhetken tuubaa. Mutta ainakin nyt netti muistuttaa minua edellisistä elämistäni. Joku italialainen Damiano Canale kirjoittaa Etica & Politica -lehdessä väitöskirjani liepeiltä. Jännää. Italian taitoni on kesken jätetyn peruskurssin varassa, joten en ole ihan varma mitä Damiano on mistäkin mieltä. Mutta silti hauska muistutus vanhoista kuvioista jotka nykyään tuntuvat kovin etäisiltä.

Antiikin tarinan Narkissokselle kävi huonosti. Oma kuva lumosi nuorukaisen ja hän jähmettyi itseään ihailemaan. Paikalle kasvoi myöhemmin keltaisia kukkia, narsisseja. Narkissoksen tarusta juontuu tietysti käsite narsistinen, joka onkin kaikkien kirjoittavien ihmisten yhteinen ominaisuus. Jähmettyminen uhkaa jos verkkoon jää roikkumaan, tai muuten minäänsä peilailemaan. Töihin siitä senkin nahjus!