Niin on taas syksy

Niin on taas syksy.

Märkänä nuokkuvaa nurmikkoa,

joka vannoo kostoa ja paluuta,

keltaisia kurpitsoita räjähtämäisillään

lähtöjä lämpimille rannoille:

siksi olen syksyn ihminen,

rakastan toivoa ja nahistumista,

kun näen tuoreiden opiskelijoiden vaaleanpunaiset posket,

pelosta ja syksyn juhlista sykkivät rauhaset,

niitä minä ajattelen ja runsaita kaulahuiveja,

aamuja, jolloin raitiovaunupysäkillä leijailee

hajuveden ja aamurakastelun yhdistelmä,

sitä tuoksua ei kesäisin ole, eikä

keväisin, julmina kuukausina,

kun miehet kohtaavat naiset, ja naiset kohtaavat naiset

ja miehet kohtaavat miehet vain iltaisin ja öisin,

hinkkaavat limakalvojaan vailla romantiikkaa

ajattelevat jotain ihan muuta.

2 Responses to “Niin on taas syksy”


Leave a Reply