Sattuipas hauska kirja käteen. Oriveden opit, vuodelta 1984. Iso joukko kirjoittajaohjaajia kertoo tunnoistaan. Teos on 25 vuodessa viehättävällä tavalla vanhentunut, mutta samalla paljossa yhä timmiä tavaraa kirjoittajakurssien ihmemaailmasta. En itse ole Oriveden opistossa luovaa kirjoittamista opiskellut (Kriittisessä korkeakeakoulussa kylläkin), joten mukana oli minulle myös ripsaus eksotiikkaa.
Mainio oli mm. Kosti Sirosen teksti Kirjoittamisen asentoja, asenteita ja asemia. Lainaus: “….kirjailija-ohjaajakin tulee kyllä kurssille terapeuttisista syistä, tuulettumaan. Sitä paitsi ohjaaja saa kurssista palkakseen rahaa, kirjoittaja menettää. Jos kurssilainen kartoittaa omaa elämäntilannettaan, uudelleenarvioi, elää avio- tai keski-iän kriisiä tekee ohjaaja sitä samaa.”
Mietteliääksi pisti myös Sirosen lainaama Tampereen yliopistossa v. 1979 tehty tutkimus, jonka mukaan kirjailijat kirjoittavat 1) kirjoittamisen halun, syyhyn 2) apurahojen 3) julkisuudenkaipuun 4) selvittääkseen itselleen asioita, eli terapeuttisen tarpeen vuoksi. Tunnistan itseni näistä.
Olen ollut kirjoittajakursseilla ja porukka on tyypiteltävissä. Ilman opiskelupaikka jääneitä nuoria, joilla on elämä hakusessa. Juuri eläkkeelle jääneitä, jotka haluavat uuden elämän. Kumppania etsivät. Hullut. Joka kurssilla on joku tosissaan.
Kyllä se nyt vaan niin on, että halu on pakkoa pahempi..:)
Hyvää uutta vuotta Jarkko
toivoo Helena K
Helena! Näin juuri. Kaiken takana on halu. Onneksi olkoon kirjasta!
Kiitos, monsieur Jacques, vai: monsieur Charles? – niinpä niin, ja ah, ja oh, la lá, toisinaan se tuntuu olevan myös kaiken edessä…Je désire, donc, j’existe?
H
Kun täällä kirjoitan parhaillaan yhtä sekshäirintäjuttua niin tuli vaan mieleen että jos tuo edellinen pilailu meni sopimattoman puolelle niin voihan kai kirjoittamistekemisen ilmaista niinkin että ihmisellä on niin sanotusti jano annetun ja näkyvän yli, kysymään, tietämään, muuttumaan…?
H
Oppaassa ei sitten mainittu ollenkaan sitä, että kirjailijat kirjoittavat saadakseen pillua? Onko kyse siitä, ettei itsestäänselvyyksistä tarvitse puhua, vai siitä, etteivät ne tekopyhät nynnyt rohjenneet sanoa suoraan?