Kirjaamo

Kirjaamon väki rantautui huvilalta takaisin Kruununhakaan. Kaupunkiolmi myöntyy: siimeksessä oli kivaa, netittömät päivät poikivat tekstiä; kirjoittaminen rullasi. Eläköön luonto!

Nuvatsian Tere tuuppasi kouraani vaihtarin, toimittamansa kirjan Linkolan ajamana. On hyvä. Toisin kuin lajityypissä usein, teos ei ole valitun sankarin ylistyslaulua vaan tiukkaa kritiikkiä, siis kantilaisessa mielessä eli tarkastelua. Jokunen kirjoittajista runttaa Linkolan tuusaksi, jotkut löytävät hyvää, -kin. Suosittelen.

Oli toinenkin syy palata kesken loman tuuliseen Reuna-Suomeen. Perjantaina 27.6. suuntaan Siperiaan, suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressiin. Suomen delegaatio koostuu lähinnä hallintoihmisistä, poliitikoista (Halos-Tarjakin), kansalaisjärjestöväestä ja tieteilijöistä. Kirjaamo ja Tossis-Jouni liehuttavat kirjallisuuden lippua. Edellinen Venäjä-retki oli eri kiva, samoin sitä edellinen. Jos mahdollista, raportoin paikan päältä tunnelmia.