Sinne jäi Rooma, kotona taas. Matkalukemisista Goetheä jaksoin sivulle 177. Siihen uuvuin, kirjailija ryhtyi toistamaan itseään. Isoin lukuilo oli mukaan tarttunut Tuli & Savu -lehden uusin numero. Harmi, että päätoimittaja Teemu Manninen jättää homman, jälki on ollut komeaa. Kuka siihen tuleekin (minuakin kysyttiin, mutta sanoin ei kiitos), saa johdettavakseen timmin kirjallisuuslehden. Paineita, varmasti.
Mitään en Roomasta ostanut, en kirjan kirjaa, mikä on minun kohdallani mitä oudointa. Massun ympärille sen sijaan kasautui lisäihraa, pastan vika, ei minun.
Aivan varma en ole keksinkö tulevalle kirjalle nimen, mutta pari ilmestystä asian tiimoilta sain.
Hauskinta matkalla oli tavata suomalaisia. Suomen Rooman instituutin Villa Lanten nykyinen johtajapariskunta, Sandbergit, tarjosi erinomaisen pitkän lounaan. Päivittelimme talossa riekkuneiden runoilijoiden toilailuja, edellisestä elämästäni tutun juristiprofessorin Hannu Tapani Klamin Lante-hortoilua ja muuta, jota en kyllä tähän kirjoita.
No comment yet, add your voice below!