Sairaanhoitajat saivat isosti lisää pätäkkää. Onneksi olkoon, sympatiani ovat teidän puolellanne.
Mutta sittenkin. Kun luen sairaanhoitajien palkoista, tulee välttämättä mieleen millaisilla ehdoilla Suomessa tehdään tiedettä ja taidetta. Apurahat eivät ole vain pieniä, vaan niiden turvin eläviltä puuttuu kokonaan sosiaaliturva. Ei voi sairastua, ei jäädä työttömäksi, eläkettä ei kerry.
Jos joku työnantaja ehdottaisi edes vitsinä, että minkä tahansa ammattiryhmän työehdot muutettaisiin samanlaisiksi kuin apurahataiteiljoilla ja -tieteilijöillä, näkisimme pitkästä aikaa yleislakon tässä maassa. Ei voi mitään. Jotkut vaan ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.
Niin, se on suhteellista! Toiset työntekijäryhmät pitävät etujaan itsestäänselvyyksinä ja lisää on saatava. Toiset taas ovat onnellisia, jos onnistuvat repimään jostain apurahaa …
Jopas sattui! Juuri minuutti sitten kolisi postiluukkuun Eläketurvakeskuksen ilmoituslehti nimeltään ‘Työvoitto’. Lehdykän etusivun otsikko väittää: “Työeläkettä kartuu kaikista ansiotöistä”
http://www.etk.fi/Page.aspx?Section=42845&Item=17680
Valehtelijat.
Kaikki on todella suhteellista. Kun Venäjällä asuessani sain Kirjailijaliiton vuoden apurahan, sitä riitti kuukaudeksi ihan arkista elämää.
Joskus leikittelin ajatuksella, että valtio tosiaan maksaisi kirjailijoille palkkaa, vaikkapa säännöllisten apurahojen muodossa. Semmoiset 1500-2000 euroa kuussa pitäisi nälän loitolla. 1500 euroa kuussa 600 kirjailijalle tarkoittaisi (ilman sivukuluja) noin 11 miljoonan euron vuosittaista rasitetta. Kuulostaa paljolta, mutta esimerkiksi Suomen Kulttuurirahaston keskusrahasto ja maakuntarahastot jakavat vuosittain apurahoja 28,5 miljoonaan euron edestä.
Jos olisi tahtoa, rahaa varmasti löytyisi tähänkin. Mutta palkkaa maksaakseen valtiovalta tahtoisi määritellä kirjailijan. Ketkä olisivat nuo 600 armoitettua kirjailijaa? Kirjailijaliiton jäseniä on noin 550, siinäkö kriteeri? Vai haettaisiinko kirjailijuutta valtion lomakkeella, kerran vuodessa tai vuosikymmenessä?
Tämä ajatus on aina hautunut syystä jos toisestakin, mutta minusta sitä kannattaisi pohtia.
Voin toki olla väärässäkin, se minulle suotakoon anteeksi.
Näin. Loppupeleissä kyseessä olisivat piskuiset summat. Siis verrattuna siihen mihin julkista rahaa noin yleensä pistetään. Poliitikin silmä ei juuri värähdä kun satoja miljoonia läiskitään viljelijöille tai paperimiehille joilta menee tehdas alta jossain Lapin perukoilla. Mutta annas olla jos taiteeseen jotain vaaditaan. Ei tule, ei.