Su 22 Huh 2007
Ranskalaiset valitsevat presidenttiä. Kiinnostavampaa kuin vaalit sinänsä on ollut se, kuinka niistä on Suomessa uutisoitu.
Vallitseva lehtikirjoittelun tapa on ollut, hohhoijaa, sitä mitä Ranska-uutisointi Suomessa yleensäkin: ikiaikaisten stereotypioiden viljelyä ja yksinkertaisten kliseiden toistelua, tyyliin ranskalaiset ovat katkeria englannin ylivallasta, pelkäävät asemansa puolesta Euroopassa ja maailmassa, ovat kiukuttelijoita jne. jne.
Nämä journalistiset rimanalitukset kertovat siitä surullisesta tosiasiasta, että Suomessa on ranskaa osaavia ihmisiä vähemmän kuin missään muussa Euroopan maassa. Ranska-käsitykset noukitaan sieltä mistä maailmankuvan rakennuspuut muutenkin, englanninkielisestä populaarikulttuurista, mediasta ja kirjoista.
Ääriesimerkki frankofoobikosta on tunnetusti Helsingin Sanomien päätoimittaja, valtiotieteen ylioppilas Janne Virkkunen, jonka kansainvälinen tietämys periytyy vaihto-oppilasvuodesta Yhdysvalloissa. Hän kuuluu siihen samaan vanhenevien äijien kööriin kuin USA-sympparit Max Jakobson, Esko Aho ja Paavo Lipponen, joiden maailma on ja pysyy kaksijakoisena, kuten Asla Fulbright -stipendiaateilta toki odottaakin. Jos rohkenet suhtautua kriittisesti Yhdysvaltoihin, edustat mennyttä maailmaa. Ranska on näiden tyyppien silmissä pahin mahdollinen luopio. Neuvostoliiton jälkeisen maailman kun piti heidän haaveissaan olla yksioikoisen Yhdysvallat-johtoinen (ja yksikielinen anglotaivas). EU:ta nämä herrat kannattivat lähinnä siksi, että luulivat sen olevan automaattinen amerikkalaisten kiltti jees-mies. Voi voi.
22. huhtikuuta 2007 kello 12.30
Ei kannata yleistää (provosoida?) liikaa. Eiköhän uutisvuon sekaan ole mahtunut monifasettisempaa Ranskan vaaljea koskevaa informaatiotakin.
Presidenttiä on valittu/valitaan muuallakin, esimerkiksi Nigeriassa, jossa kv. vaalitarkkalijoiden ja Human Rights Watchin edustajien mukaan suurimmassa osassa vaalipiirejä on vaivannut vilppi ja petos. Ääniä on ostettu jne.
Nigerian toiset demokraattiset presidentinvaalit ovat tärkeät siksikin, että ne indikoivat tulevaisuutta: jatkaako Nigeria lahjonnan, epädemokraattisuuden vai todellisen kansanvallan tiellä. Valitettavasti ensimmäinen vaihtoehto näyttää tällä hetkellä todennäköisemmältä.
Transitiomaiden tulevaisuus on joka hetki vaakalaudalla, ja vain harva yltää alkuperäisiin päämääriinsä.
23. huhtikuuta 2007 kello 7.46
On toki fiksuakin uutisointia Ranskasta. Päteviä aiheesta kirjoittavia toimittajia löytyy sieltä sun täältä. Tarkoitin lähinnä vallitsevaa yleislinjaa viimeisen n. 15 vuoden ajalta. Hesarin ja Aamulehden pääkirjoitukset ovat varsin kuvaavia.