Katso myös Vuosikirja. Runoja. Otava 2006 ja Jacasser. Runoja. Otava 2009.
Kun Jacasser oli lapsi hän sukelsi altaaseen kuin nykyään runoon ja proosaan. Hän sai kahdeksankiloisia haukia, kuhia, ahveniakin paljain käsin kuin nykyään ostaa kuutioksi tai puikoksi puristettuna, oranssilla kuorrutuksella. Vedessä hän oli samea ja ystävän kanssa, kirkkaina päivinä auringon läpäisemä ja taittunut vinoon, jalat hän sotki, ei sentään verkkoihin, Jacasserhan kalasti käsin, vaan kuviteltuihin vesikasveihin jotka halusivat hipelöidä häntä kuin nykyään mieluiten ohuita kirjoja, kevyitä, mutta sitäkin sitkeämpiä, kaukana kahdeksasta kilosta, yhdestäkin, niiden juuret ovat tiukasti pohjassa, lehdet nousevat pinnalle.
—
Seitsemän on numeroista kiihottavin. Jacasser voi viettää tunteja sen äärellä tutkaillen eri mahdollisuuksia piirtää seitsemän, kuin muistelisi rakastetun huulien ryppyjä. Poikkiviivalla vai ilman? Mihin kulmaan alaspäin sojottavan pölkyn piirtäisi? Kuinka pitkä yläviiva, voiko sen vetää oikeudenmukaisesti vai onko tyydyttävä hallinnolliseen tarkoituksenmukaisuuteen? Elämä on täynnä valintoja, seitsemän piirtäminen varsinkin. Seitsemän, kuin kuuntelisi aikaa, lausuisi saksaa väärin, Zeit, Zeit, seitsemän, kuuletko, seitsemän, sen täytyy olla enemmän kuin numero. Ehkä seitsemän on aakkosista unohdettu kirjain, vain väitöskirjansa kesken jättäneiden matemaatikoiden, alkoholisoituneiden taloustieteilijöiden ja huolimattomien kirjanpitäjien havaittavissa sellaisena kuin se oikeasti on.
—
Pallonmuotoiset avaruusasemat menettivät maineensa 1970-luvun lopussa koska ne levittivät vain surmaa ja kuoloa. Se on yhteiskunnallinen epäkohta jonka taantumus yrittää kätkeä, Jacasser puristaa kätensä nyrkkiin, rystyset valkoisina kuin imperiumien iskujoukkojen muovihaarniskat, valtakunnan valiomiesten: yhden luopion ei pitäisi antaa pilata koko lajin mainetta. Pyöreämuotoisten avaruusasemien tulevaisuus on nyt Jacasserin harteilla. Hän tuntee vastuunsa, joka painaa kuin kaikessa etevämmän isän muisto. Rakennettakoon Rauhantähti, Jacasser pohtii muistiossaan, kiertäkööt se aluksi tasavallan keskusplaneettaa säkenöiden hyvyyttä, harvinaisinta alkuaineista. Levitköön hyvyys ensin valistuneen mutta elitistisen virkamiehistön sydämiin. Sitten Rauhantähti lähettäköön tervehdyksen senaattoreille ja ministereille, joilla jotkut luulevat vallan yhä olevan, juuri ennen lähtöään matkalle läpi Galaktisen tasavallan, jonka esikuvat ovat antiikkisia ja hyvä niin. Käyköön se syrjäisimmissäkin kolkissa, hökkeliplaneetoilla joissa tavat ovat yhä barbaariset, julkinen röyhtäily ja piereskely rehottavat ennen valistuksen aatteiden ja uskonnollisen suvaitsevaisuuden tuloa, tuokoon pyöreämuotoinen Rauhantähti sinnekin valon, rauhan ja rakkauden, Jacasser päättää muistionsa huutomerkkiin, tuupertuu näppäimistölle!
Jarkko Tontti