Parnasso 3/2005, s. 33.
Katso myös Vuosikirja. Runoja. Otava 2006 ja Jacasser. Runoja. Otava 2009.
Usein he ovat meitä auttaneet, sanot
haukkaat delfiinin happea, vilautat
hopeista evää auringolle.
Tönäiset minua nokkaan ja katoat kuin olisit kala.
Minä ulvon sinisessä yössä
kutsun sisaremme
valaat ja kaskelotit, yksinkertaiset mutta uskossaan vakaat.
Katso pohjaa, mustan öljyn peittämää
katso tahmeaa rantaa
kiiltävässä morsiuspuvussa kuolevaa merimetsoa
katso putken jättämää vanaa.
Sinä teet seitsemän volttia, hyppäät sekunnissa
pohjalta pintaan ja takaisin
olet kaikissa kerroksissa.
Annat anteeksi, kerrot miehen ihosta
pehmeästä kuin vastasyntynyt rapu.
Muistutat siis suuresta suunnitelmasta.
Minä uin kohti köliä pommi evien välissä
unohdan laulut, ehdot vailla runoa
muistan merirosvojen ajan
kun taivaalta tippui kulta-aarteita lapsillemme leluiksi.
Ja tästä kaikesta minä
teen kirkkaan analyysin, annan järjelle
vallan
toivotan heidät tähtiin.
JARKKO TONTTI
