Osallistuin vuosi sitten Karjalan sankarit -runokilpailuun, jonka järjesti Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys. Sinänsä outoa, koska olen olen asunut elämäni asfaltin ja kivitalojen keskellä, Helsingissä, Berliinissä, Brysselissä, Tampereella ja Edinburghissa. Mitä tekemistä minulla on maaseudun kanssa?

Aika vähän, tai sitten todella paljon. Joku tuntematon sukulainen nimittäin otti yhteyttä ja kertoi selvittäneensä juuriamme. Sain tietää, että ensimmäinen tunnettu esi-isäni oli Anders Tontti, joka asui Laatokan rannalla 1600-luvulla, bonde ja kalastaja. Selvisi myös, että Laatokan rannalla isänpuoleiset esivanhempani asuivat sukupolvesta ja vuosisadasta toiseen aina vuoteen 1944 saakka, bondeina ja kalastajina, kunnes tunnetuista syistä joutuivat muuttamaan länteenpäin. Runon paikka, selvästi.

Sain kilpailussa kolmannen sijan ja hämmentävän muhkean summan rahaa. Järjestäjien taustalla häärineellä Maaseudun sivistysliitolla tuntuu riittävän pätäkkää kuin tukiaisviljelijöillä konsanaan.

Runo tuskin päätyy mihinkään kirjaan, joten roiskaisen sen tänne:

 

Nousee verkkoon ahven! Nousee tähkä, nousee
Auringon kehrä, lännestä nousee
                 pelko
nousee lännestä ja idästä pelko
minä työnnän veneen yöllä Laatokan aaltoon
yö on äiti, muisto ja soppi
                 aalto on koti
                 aalto on syli
                 pehmeä kuolema, musta
aina odottaa, ahven on kalaksi nainen
ystävä on kalan nimi eikä sankareita ole
                 koskaan ollut
on veitsi kurkulla kirjoitettuja valheita
miekkatarinoita idästä ja lännestä
                 sankarin saappaassa on vettä
                 ilmaa suussa ohuita
sanoja lauseita ilman pisteitä isoja
kirjaimia kronikoitsijan housut roikkuvat!
Mutta minä teen työn, työn minä teen veneessä
                 yksin ja kaksin, pojan
                 kanssa minä nostan Laatokasta
ahvenen, kuhankin minä tuon pöytään valkoisen kullan.
                 Ja loput minä myyn, sen ahvenen
myyn torilla, myyn matkalla suoraan kärrystä Viipurissakin
                 minä myyn Viipurissa Pietarissa
loput ja poika saa leivän päälle keltaista voita, emäntä
punaruutuisen huivin ja olutta minä en juo vain
sankarit juopuvat, valehtelevat eikä kukaan heitä
huomenna muista, miekkamiehiä, keihäsmiehiä, tykkimiehiä, aatteen
miehiä, hallintomiehiä, istumamiehistä vain
                 laulajat me muistamme
Laatokka kuuntelee vain lauluja
vain laulu
                 voittaa kalastamisen
                 vain laulu voittaa
                 kaiken se voittaa
                 kaiken se muistaa
                 kaiken se kuulee
 
                 antaa anteeksi
 
                 kaiken se antaa tulla mukaan
                 lauluun mahtuu
                 kaikki.